- Körttiläisyys -nimitys johtuu käytetystä vaateparresta, silloisesta kansanpuvusta; nimitys oli alunperin pilkkanimi
- herännäisyys on "alatien kristillisyyttä", joka korostaa ihmisen omaa riittämättömyyttä, jossa ei saa luottaa omaan hurskauteen ja hyviin tekoihin, vaan yksin Kristukseen, Häntä ikävöiden ja odottaen

• Alkuna 1796 Pohjois-Savossa ollut hurmoksellinen herätys
- 1796 Lapinlahden Savojärven kylässä Telppään niityn hurmoksellinen herätys. Lauri Juhani Niskasen (30 v. jälkeenpäin) tallentamat tiedot: kahden talon heinäväki oli työssä ulkoniityllä ja joutui omalaatuisen hurmoksen valtaan: kaatui maahan, näki näkyjä ja alkoi puhua kielillä. Tästä seurasi herätys koko kylässä. Aluksi johdossa oppimaton ekstaatikko Juho Martikainen, paikallinen horrossaarnaaja. Johtajaksi pyöräntekijä Juhana Lustig (Puustijärvi, s.1771).

• Paavo Ruotsalainen, tunnettu sielun-hoitaja ja julistaja
- Paavo Ruotsalainen (1777-1852) eli "Ukko-Paavo" johtajaksi
- nilsiäläinen talonpoika (ei siis mikään pappismies!)
- syntyi Iisalmen pitäjän, nyk. Lapinlahden Onkiveden kylään (n.20 km Savojärven kylään). Oppi 6-vuotiaana lukemaan ja perehtyi jo nuorena Raamattuun (jonka oli saanut sedältään). Paavon ollessa 10-vuotias perhe muutti Sutelan kylään (nyk. Varpaisjärvelle), jossa avioitui Briitta Ollikaisen kanssa. Tämän kotitilalla viljeli, mutta hallanarkuus aiheutti taloudellisia huolia. Aikoi tämän vuoksi muuttaa Puolaan, jonne lähti, mutta matka keskeytyi Viipuriin (1800). Tämän jälkeen Paavo asettui Nilsiään 1817 6-lapsisen perheensä kanssa (ensin Tahkomäkeen sitten Aholansaareen 1830).
- viha Paavoa vastaan näkyi mm. siinä, että yöllä naapurin miehet olivat väijymässä Paavoa tienpuolessa, kun Paavo oli tulossa matkoiltaan. Paavo kuitenkin meni vielä käymään toisessa kyläpaikassa ja antoi poikansa Juhanin ajaa hevosella kotiin. Miehet hyökkäsivät pimeässä Juhani-pojan kimppuun, luullen häntä Paavoksi, tappoivat tämän (1830). Tästä tapahtumasta aiheutui Paavolle valtava suru.
- "Löyhkä-Paavo" nimitys juontui ahdistuksesta joka Paavosta heijastui hänen uskonnollisen etsintänsä ja hätänsä vuoksi.
- Paavo etsi Jumalan armoa elämäänsä ja oli kuullut, että Jyväskylässä asuva seppä Jaakko Högman osaisi johtaa ihmisiä Jumalan armon tuntemiseen. Matka 1799 (22-vuotiaana). H. sanoi Paavolle: "Yksi sinulta puuttuu ja sen yhden kanssa kaikki: Kristuksen sisällinen tunto." Paavo oppi, että ihmisen tulee joka aamu uudestaan asettua Jumalan kasvojen eteen ja tunnustaa syntinsä ja saada anteeksiantamusta ja osallisuutta Kristuksen ansiosta. 1901 Paavo kävi toistamiseen Högmanin luona ja aloitti senjälkeen laajan saarnatoimintansa.
- Paavosta herännäisyyden johtaja ja sielunhoitaja, joka vastusti kaikkea muotojumalisuutta (siksi mm. voimakkaasti Renqvistiä, joka vastusi viinaa ja tupakkaa; tai ruotsalaista Roseniusta)
- liike levisi: Iisalmi, Nilsiä, Kiuruvesi, Maaninka, Kuopio, Rautavaara, Nurmes, Pielisjärvi, Kajaani.
- Paavon suosimia kirjoja: Wegeliuksen ja Björkqvistin Postillat, Wilcoxin Kallis hunajan pisara, Freseniuksen Rippi ja Herran ehtoollinen
- Paavon tyttäristä kerrotaan, että he "lirputtelivat kielellään" ts. kielilläpuhumisilmiö oli mukana Paavon kodissa (kuten nähtävästi alun herätyksissäkin)
- vuonna 1847 Paavo alkoi kovasti sairastella ja hän kuoli Nilsiän Aholansaaressa 1852

- runoilija Jaakko Haavion kuvaus Paavon kuolemasta runossaan Paavon virsi:
"Vanha mies vaieten makasi pienen pirttinsä perällä
häväistynä, hyljättynä, lähdentä-ajat lähellä.
Tuska päällensä tulevi, kiusaus ylen kamala:
- Tein toukoa Jumalan, Perkele pilasi kaiken. Itse joudun helvettihin.
- Paavo, jos lukisin sulle? Hiljaa akka,
- helvetistä nousevat kohisten liekit tupa on savua täynnä.
- Auta, Armias! Tukehdun!
Sanat soi savun sisästä:
- älä riehu, älä riuhdo, ole hiljaa ja odota.
- Jo minä lävitse pääsin. Ole Kristus, kiitokseni! Taivaassa, Jumalan luona.
Nukkui pois sodasta Paavo, huulilla hunajan pisar kalliosta Kristuksen."

- Paavo teki hyvin laajasti sielunhoito- ja julistusmatkojaan eri puolille Suomea
- Paavon sielunhoidossa oli keskeistä se, että ihminen jäi synnintuntoonsa ja koki itsensä avuttomaksi ja köyhäksi auttamaan itseään. Vain Kristus saattoi auttaa ja Hänen apuaan tuli odottaa nöyränä
- yhdisti Savon ja Pohjanmaan herätykset
- nimitys kahden hiippakunnan piispa (Suomessa oli tuolloin vain kaksi hiippakuntaa!) > on mahdollista, että Paavo Ruotsalainen ei henkisesti kuitenkaan kestänyt niin suurta kunniaa, jonka hän sai ollessaan "kahden hiippakunnan" hengellisenä sielunhoitajana, vaikka olikin maallikko. Ruotsalainen suhtautui loppuaikoinaan hyvin kielteisesti ja jopa ylimielisesti muiden herätysliikkeiden ajatuksiin. Mielenkiintoisimpia tapauksia ovat Paavon ja Ruotsin suuren herättäjän Carl Olof Roseniuksen kohtaaminen Espoon häissä, jossa Paavon oli pakko tehdä hienosti pukeutunut Rosenius naurunalaiseksi ystäviensä kuullen. Tai toinen esimerkki lienee F.G. Hedberg ja hänen kirjansa Uskon oppi autuuteen, johon Paavo ennen julkaisua suhtautui myönteisesti, kun Hedberg lähetti kirjan luettavaksi Paavolle, mutta julkaisun jälkeen Paavo vastusti kirjaa. Tällainen oikuttelu osoittanee lievää itsekorostusta, johon helposti jokainen suuren tehtävän saava henkilö joutuu. Kieltämättä Paavo oli suuri suomalainen vaikuttaja ja erittäin laajan herätyksen kiistaton johtohahmo (vaikka olikin "vain" talonpoika).
- Pohjanmaalla johdossa olivat papit Joonas Lagus ja Niilo Kustaa Malmberg
- Kalajoen käräjillä 1838-39 heränneet tuomittiin sakkoihin hartauskokouksistaan
- yksityiset hartauskokoukset kieltävän ns. konventikkeliplakaatin (voimaan 12.1.1726) nojalla itse Ukko-Paavo ja viisi pappia (Malmberg, Lagus, Laurin, Durchman ja Hemming) sekä maallikot olivat tuomittavina sakkoihin
- kerrotaan kuinka vanha Paavo tuomion kuultuaan polvistui rukoukseen ja ylisti Herraa siitä armosta, että hän oli joutunut kärsimyksiin. Koko kansa polvistui Paavon esimerkkiä noudattaen.

POHJANMAAN "PAPPISHERäTYS":
- kolme keskusta:
1) Kalajoki: Jonas Lagus (1798-1857) Elias Laguksen veli, N.K. Malmberg (1807-1857), F.O. Durchman, L.H. Laurin
2) Maalahti: Jakob Wegelius, Edward Swahn
3) Uusikaarlepyy - Vöyri: Fredrik östring, Johan Mikael Stenbäck
- alkoi kansanliikkeenä, johon papit mukaan. Levisi ylempiin sosiaaliryhmiin
- sai vaikutteita 1) vanha pietismi, 2) Savon herätys, 3) raamattuseurat ja lähetysherätys,
4) N.K. Malmbergin Gossner-vaikutteet.
- lainomaista parannuspietismiä, körtit, lähetyslippaat
- YLIOPPILASHERäTYS HELSINGISSä: K.G.von Essen, Lars Stenbäck (1811-1870), joka oli herännäisyyden oppinut apologeetta mm. kirjoitelmallaan Några ord om Pietismen 1842, J.J. östring.
- Lars (Lauri) Stenbäck, syntyi Kuortaneen pappilassa 1811, isä kirkkoherrana Vöyrissä. Lars toimi ennen kuolemaansa Isonkyrön kirkkoherrana. Stenbäckin virsiä ovat nykyisessä (1986) virsikirjassa: 259, 288.
- herännäisyyttä kritisoivat mm. Elias Lönnrot, J.L. Runeberg, Z. Topelius, Fredrik Cygnaeus ja J.V. Snellman (jonka mukaan herännäisyyden vääristymät olivat eristäytyminen ja kulttuurivihamielisyys).
- J.L. Runeberg kirjoitti salanimellä Helsingfors Morgonbladetissa julkaistun kritiikin herännäisyyttä vastaan kuvauksessaan "lahkolaisuudesta Kajaanin tienoilla" (1835) ja "Vanhan puutarhurin kirjeet" Stenbäckiä vastaan (1838). Näihin kirjeisiin vastasi herännäisyyttä puolustava runoilija ja virsien tekijä Lars Stenbäck

HERäNNäISYYDEN VAIHEITA PAAVO RUOTSALAISEN JäLKEEN:
- 1840-luvulla liike kasvoi ja levisi mm. Lapua, Nurmo, Härmä, Kauhava, Ylistaro, Isokyrö, Laihia sekä Savo, Pohjois-Karjala, Kainuu, Karjala, Etelä-Suomi.
- Paavon kuolema 1852 jakoi liikkeen "niskaslaisuuteen" (jossa mukana mm. Malmberg) ja "toistupalaisuuteen" (Frans Oscar Durchmanin johdolla)
- herännäisyydestä irtautuva ns. raamatullinen suunta 1850-luvulla; saksalaisen raamattuteologin J.T. Beckin vaikutus, hänen aatteitaan seuraamaan lähtivät mm. K.G. von Essen, A.W. Ingman ja Lars Stenbäck; tässä suunnassa korostettiin sitä, että uskossa ei ole perustettava isiin tai johtajiin, vaan suoraan Raamattuun.
- "ukkojen aika" 1860-70-luvuilla, nimitys johtui siitä, että johdossa lähinnä maallikot, kuten Malmbergin entinen isäntärenki Arvi Logren (kuoli 1883) ja Taneli Rauhala (k. 1883).
- liike nousee uudestaan 1880-luvulla Wilhelmi Malmivaaran (Malmbergin pojan) johdolla. Malmivaara toimi Lapuan kirkkoherrana ja muokkasi uudestaan Ruotsin herrnhutilaisten laulukirjan Siionin virret sekä alkoi julkaista lehteä Hengellinen Kuukausilehti. Malmivaaran toimesta perustettiin myös Herättäjä-kustannusyhtiö
- Tunnettuja körttijohtajia ovat olleet myös seuraavat henkilöt: oululainen rehtori Mauno Rosendal (1848-1917), joka piti usein ensimmäisen juhlapuheen herättäjäjuhlilla sekä hän kirjoitti myös laajan herännäisyyden historia teoksen "Suomen Herännäisyyden historia XIX vuosisadalla I-IV" (1902-1917). Juho Malkamäki (1844-1928), J.R. Koskimies (1859-1936), Väinö Malmivaara (1879-1958) ja Olavi Kares (1903-?), joka kirjoitti viisiosaisen laajan teoksen "Heränneen kansan vaellus".

RAJANKäYNTIä ERI LIIKKEISIIN: (- negatiiviset välit; + positiiviset välit)
- 1) Rukoilevaiset: välirikko Renqvistin ja Paavon välillä 1822, jota J.F.Bergh pyrki sovittelemaan. (Ks. myös TOHOLAHDEN MARKKINAT alla)
+ 2) Pohjanmaan heränneet (Lagus, Malmberg): Paavo otettiin vastaan ja Savon ja Pohjanmaan herätykset yhdistyivät 1834-35.
- 3) Kansallisen herätyksen kanssa: Heränneille oma lehti 1835 Tidningar i andeliga ämnen (Hengellisiä Sanomia); Lönnröt ja em. kriitikot vastustivat Paavoa
- 4) Viranomaisten kanssa käräjillä Kalajoella, Uudessa Kaarlepyyssä (1838-40) ja Vöyrillä (1840-41).
- 5) Evankeliset: välirikko entisen herännäisyyden papin F.G. Hedbergin kanssa v. 1844 (Uskon oppi autuuteen kirjan johdosta; katso evankelisuuden kohdalta PAAVON KIRJE HEDBERGILLE KIRJAN JULKAISUN JOHDOSTA).

TOHOLAHDEN MARKKINAT:
- Lainaus Aapeli Saarisalon kirjasta Erämaan vaeltaja - Paavo Ruotsalainen (wsoy 1969) s. 181

- "Kun Paavo saapui Toholahden markkinoille syyskuulla 1831, sinne oli kokoontunut suuri joukko heränneitä. Paavon ystävät seisoivat toisella, Renqvistin hengenheimolaiset toisella puolen tietä. Välit olivat kireät, ja jännittyneinä odotettiin kuuluisan miehen saapumista.

"Nyt se tulee", kuului paikalle saapuneitten suruttomain sankasta joukosta, kun Paavo hevosella ratsastaen laskeutui Suonenjoen puolelta salmen poikki johtavalle sillalle. Tarkastaen joukkoja hän lähestyi hitaasti toista rantaa. Hän oli heti käsittänyt tilanteen. Perille päästyään hän laskeutui hevosen selästä, katseli kuulijakuntaansa ja lausui: "Paljonpa täällä on ihmisiä. Pitäisi minun teille jotakin puhua, vaan kurkku on kuiva. Eikö teillä ole viinaa?" Suonenjokelaisten joukosta ojennettiin hänelle pullo pullon perästä. Paavo maisteli ja joi, pyysi tupakkaa, otti hänelle annetusta kukkarosta runsaan kourallisen, täytti piippunsa, työnsi suuhunsa ja varisteli loput päälleensä ja maahan.

Suruttomat nauroivat, mutta renqvistiläiset, joiden parissa jo siihen aikaan oli sekä tupakointi että väkijuomien käyttö kielletty, alkoivat ääneen soimata Paavoa. Suonenjokelaiset, jotka ymmärsivät, mitä Paavo kummallisella esiintymisellään tarkoitti, vastasivat kiivailla sanoilla. Syntyi melua ja väittelyä, joka teki odotetun seurapuheenpitämisen mahdottomaksi. Mutta tällainen esiintyminen ei ollut siunauksena kellekään. Se vain pahensi monen yksinkertaisen, loukkasi arkoja omiatuntoja ja tylsytti huolimattomia. Ei se myöskään ollut omiaan yhdistämään herännäisyyden kahta eri haaraa, ja kaiken lisäksi se jätti Paavon jaloon muistoon tahran, jota historia ei voi poistaa."

- Paavon alkoholin käyttöä on yleisesti liioiteltu juuritällaisten Toholahden markkinatapausten vuoksi. Tiettävästi Paavo oli hyvin raitis mies, mutta hän tahtoi erikoisella käyttäytymisellään ärsyttää niitä kristittyjä, jotka ankaralla vaatimuselämällä luulivat ansaitsevansa iankaikkisen elämän. Paavon sanomassa keskeistä oli ajatus yksin Jumalan armosta ja rakkaudesta, ei vähääkään ihmisten teoista.

• Korostaa ns. odottavaa uskoa ja Kristuksen armon varaan jättäytymistä
- vastustaen itsekorostusta, hurskastelua ja pelastusvarmuutta, jota ei pitänyt omaksua oikopäätä "...vaan etsiä niinkuin neulaa lattian raosta"
- nöyrtymistä osoitti myös pitkään käytetty körttipuku ja polvirukous (jotka molemmat ovat vähentyneet nykyisten heränneitten joukossa)

• Herättäjä-yhdistys
- nykyisin melko kirkollistunut liike, vaikka oma Herättäjä-yhdistys
- Herättäjä-yhdistys 1912; kustannusyhtiö Herättäjä jo v:sta 1892.
- keskuspaikkana Lapua
- kansanopistoja on ollut (ja on yhä) mm. Karhunmäen kristillinen kansanopisto (v:sta 1914), sekä opistoja Lapualla, Ylivieskassa, Paltamossa, Lapinlahdella, Turussa, Jyväskylässä, Pielisjärvellä ja Valkealassa.
- Hengellinen Kuukauslehti
- v. 1888 Wilhelmi Malmivaaran (1854-1922), N.K. Malmbergin pojan toimesta
- Siionin Virret -laulukirja, jonka Wilhelmi Malmivaara muokkasi Ruotsin herrnhutilaisten laulukokoelmasta 1891-1893
- herättäjäjuhlia pidetään eri puolilla Suomea vuosittain (osallistuu n. 20-30 000 ihmistä)

• Kannatusalueena erityisesti Pohjois-Savo ja Pohjanmaa
- mutta oikeastaan lähes koko Suomi, Lappia lukuunottamatta