- Lestadiolaisuuden taustalta löytyy Pohjois-Ruotsin lukijaliike (vaikutteita pietismistä ja herrnhutilaisuudesta), Ala- ja Ylä-Torniossa 1770-luvulta vaikuttanut viklundlaisuus (herrnhutilaisuudesta vaikutteita), jossa johdossa Nils Wiklund (k. 1785).
- Lisäksi Laestadiuksen omaan näkemykseen vaikutti voimakkaasti Lutherin kirjojen lukeminen, joka oli kauttaaltaan muodissa pietistisen kirjallisuuden jälkeen. Esim. Hedbergiin juuri Lutherin kirjoilla oli suuri vaikutus.

• Alkuna Ruotsin Kaaresuvannon kirkkoherran Lars Levi Laestadiuksen julistus
- Perustaja Ruotsin Kaaresuvannon pappi Lars Levi Laestadius (1800-1861)
- syntyi köyhän uudisasukkaan poikana Ruotsin Lappiin, Arjeplogissa. Vietti poikavuodet Kvikkjokkissa velipuolensa luona. Opiskeli Upsalan yliopistossa ensin kasvitiedettä sitten teologiaa ja valmistui papiksi 1825. Hänet määrättiin lappalaisten alkeisopetuksen kiertäväksi valvojaksi. 1826 Kaaresuvannon kirkkoherraksi.
- vastusti neologiaa, vaikka ei ollut kokenut vielä itse omakohtaista herätystä.
- eleli yksinäisyydessä tutkien Ruotsin Lapin kasvillisuutta ja kehittyi eteväksi kasvitieteilijäksi (tästä tunnustukseksi sai Ranskan kunnialegioonan ritarikunnan ristin),Laestadiuksen nimen lyhenne löytyy joistakin Lapin tunturikasvien latinankielisistä nimistä, Carl von Linne loi yleisen kasvien ja eläinten taksonomian, mutta Laestadius teki suuren työn tunturikasvien luokittelussa. L. mm. piirsi valtavan määrän tunturikasvien tarkkoja piirroksia, joita nykyisin säilytetään Tukholmassa.
- L. kehitti myös oman maailmankatsomuksensa ja kirjoitti julkaisemattoman laajan filosofisen teoksen
- sai vaikutteita Etelä-Lapin maltillisesta lukijaliikkeestä
- kirjat: Crapula Mundi, Huutavan ääni erämaassa -lehti ruotsinkielisenä, vasta 1949-50 julkaistu aiemmin painamaton kirja Hulluinhuonelainen (filosofis-dogmaattinen teos; Dårhushjonet): arvosteli ajan valistusperäistä rationalismia ja kuollutta kirkollista uskoa.
- Laestadiuksen hengellinen murros:
- pojan kuolema ja oma vaarallinen sairaus 1842
- kerrotaan, että Laestadiuksen synkkä hahmo kiersi iltaisin kirkkon ympäri pojan kuoleman johdosta; L. ei kyennyt pitämään edes saarnoja, suru oli niin voimakas
- Lapin Marian neuvot. Rovastintarkastusmatkoilla Ruotsin Lapissa: Maria Clemetsdotter Åselessa auttoi Kristuksen armon kokemukseen. Lappalaistyttö kertoi, todisti, miten hän itse oli päässyt Jumalan armon tuntoon synninhätänsä kautta. Tästä lähtien L. saarnasi parannuksen ohella myös uskon elävästä voimasta - ihmiset kiinnostuivat saarnoista.
- lopullisen uskonvarmuuden L. sai tavatessaan Lapin-Marian, lappalaistytön, joka kertoi synninhädästään ja Jumalan armon kokemisestaan. Tämä vaikutti L.ssa uskonvarmuuden.
- jonka seurauksena heräsi synnintuntoon ja intoon lähimmäisten auttamiseksi - aloitti raittiustyön ja julisti voimakkaasti viinan kirouksesta, Lapissa viinan juonti väheni huomattavasti.
- L. nimitti viinan käyttäjiä pilkkanimillä: "armolliset viinaporvarit" tai "raittiit juomarit", viina oli L:n kielenkäytön mukaan "pirun kusta".
- seurauksena kirjoitti tutkielman Crapula Mundi eli Maailman kohmelo, jossa arvostelee sekä yhteiskunnallisen että kirkollisen elämän pintapuolisuutta: Todellista uskontoa ei voi omaksua opintietä. Mikäli näin olisi, kaikki oppineet olisivat uskonnollisia ja oppineimmat kaikkein uskonnollisimpia.
- 1846 puhkesi herätykset leviten laajalle Lappiin
- keskusalueeksi Pohjois-Ruotsissa Kaaresuvanto, Jukkasjärvi, Jellivaara ja Pajala.
- 1849 L. Pajalan kirkkoherraksi ja herätys levisi Suomen puolelle sekä saamelaisten mukana Norjaan.
- alkuherätys laantui 1855. Liike alkoi muotoutua 1860-luvulla ja levisi koko Lappiin ja 1867 jopa Amerikkaan asti.
- RAJANKäYNTIä , Ruotsin baptismin ja separatismin kanssa (lestadiolaisuus halusi pysyä kirkossa, kun taas separatistit hylkäsivät mm. sakramentit), evankelisuuden kanssa (kysymys laista ja sen saarnaamisesta uskoville)

• Korostaa parannusta ja armoa, synninpäästöä uskovien piirissä sekä eroa seurakunnan (uskovien) ja maailman välillä
- Erityispiirteitä:

1) Liikutukset
- L. kuvasi ihmisten synnit ja lankeemukset niin räikeästi kuin mahdollista (esim. viina = pirun kusi)
- Laestadiuksen saarnat saivat ihmiset liikuttumaan ja hurmostiloihin; liikutuksia alettiin pitämään uskonlahjan saamisen merkkinä eli "armonmerkkinä".
- liikutusten perusteella heitä alettiin nimittää "hihhuleiksi" ja "lentokristityiksi"
- aiheutti ihmetystä kirkollisissa piireissä; mm. Kuopion hiippakunnan piispa R.V. Frosterus arvosteli liikettä liiallisen käännytysinnon, suvaitsemattomuuden ja liikutusten johdosta; piti myös ongelmallisena rippioppia ja antinomismia.
- myös Hedberg varoitti seuraajiaan "voimallisesta villityksestä", joka oli noussut haaskaamaan Herran istutusta. Hedberg pelkäsi lestadiolaisuuden irtautuvan hurmoksellisuudessaan Jumalan sanan perustalta.

LAESTADIUKSEN SAARNA "HUUTAVAN ääNI":
- "Huutavan ääni korvessa huutaa: "Tehkäät parannus, sillä taivaan valtakunta on lähestynyt!"
Mutta tähän huutoon ei vastaa yksikään muu kuin vaarat, kalliot ja sakeat metsät. Vaarat ja kalliot vastaavat, niin että huutavan ääni tulee takaisin huutavaisen korvaan. Huutavaisen ääni huutaa: "Tehkäät parannus, sillä taivaan valtakunta on lähestynyt!", mutta seinät ja pahdat vastaavat: "kunta on lähestynyt."
Ei siitä huutamisesta ensin lähde mitään, sillä korvessa, kussa hän huutaa, ei ole muita eläviä kuin repoja, hukkia ja pissihaukkoja, jotka suuttuvat kovin sille huutajalle, joka ei anna heille rauhaa korvessakaan. Jos vielä korvessa olisikin joku tiainen, joka niinkuin yksinäinen lintu oksalla visertää yksinäiselle kulkijalle, ei sen tiaisen ääni paljon kuulu sen kiljunnan, ulvomisen ja rääkymisen tähden, joka kuuluu joka suunnalta.
Niin pian kuin huutavan ääni rupeaa huutamaan parannuksesta, rupeavat myös hukat ulvomaan, karhut ärjymään ja äpärät rääkkymään, niin että tiaisen ääni ei kuulu ollenkaan siihen paikkaan, josta tämä ihmeellinen ääni kuuluu.
Sinne tulevat myös käärmeet, liiskot ja sammakot, ja niille sanoo huutavan ääni: "Te kyykäärmeen sikiöt, kuka teitä neuvoi välttämään tulevaista vihaa?"
Ja kuivuneille puille, jotka ovat siinä korvessa, kussa hän huutaa, sanoo hän tällä tavalla: "Jokainen puu, joka ei hyviä hedelmiä kanna, hakataan pois ja tuleen heitetään. Jo myös on kirves pantu puitten juureen."
Kuuroille ja mykille hän huutaa, koska ei kuivuneilla puilla ole korvia. Ainoastaan seinät ja pahdat vastaavat: "hakataan pois ja heitetään tuleen!"
Huutavan ääni huutaa vielä: "Tehkäät parannus, sillä taivaan valtakunta on läsnä." Vaan kun huutavan ääni niin huutaa, tulee myös joku riekko nauramaan, joku pissihaukka kurkistelemaan ja joku yölintu lentämään. Näille metsänpedoille, jotka ennen eivät ole kuulleet ihmisen ääntä, kuuluu tämä huutavan ääni korvessa niin oudolta. Ne eivät ymmärrä yhtään sanaa parannuksen huudosta, vaan vääntelevät päätänsä ja pitävät sen suurena ihmeenä, että nyt katumuksesta ja parannuksesta saarnataan.
Mitähän tämänaikaiset herrat sanoisivat, jos joku senkaltainen mies kuin Johannes Kastaja, rupeaisi huutamaan korvessa: "Tehkäät parannus!"? He sanoisivat vissimmästi: "Sillä miehellä on perkele, sillä hän haukkuu kunniallisia ihmisiä. - Pitäisikö tuommoisen lipilaarin saarnaman meille tuomiota. Hän näkyy tahtovan ilmoittaa meille outoja jumalia, mutta meillä on laki, nimittän vanhan Aadamin laki, ja meidän lakimme jälkeen pitää hänen kuoleman." -
Koska siis juutalaiset ja pakanat vetoavat perkeleen oikeuteen, silloin tulee sellainen tuomio, että Johannes Kastaja kadottaa kaulansa...
Mutta huutavan ääni korvessa istuu nyt taivaan valtakunnassa ja huutaa: "Katso, Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnit!" Nyt hän istuu taivaan korkean katon päällä ja huutaa: "Hoosianna Daavidin pojalle! Siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimeen." Nyt hän katselee Jumalan Poikaa kasvoista niin kasvoihin, ja hänen kasvonsa paistavat niinkuin enkelin kasvot. Nyt hän saarnaa taivaalliselle hääväelle. -
Meidän toivomme on, että jokaisen, joka huutaa parannusta korvessa, pitää iloitseman yljän äänestä ja istuman hänen oikealla puolellansa taivaan häissä, ja hänen pitää näkemän Jumalan Pojan taivaan pilvissä tulevan tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Ja silloin pitää hänen sisälle käymän ja huutaman kaikille Jumalan lapsille: "Katso, Jumalan Karitsa!"
Antakoon armollinen Herra Jeesus huutajalle voimaa huutamaan niin korkealla äänellä, että laaksot rupeavat nousemaan ja vuoret ja kukkulat rupeavat lankeemaan, että kaikki korkeat ja kankeat puut rupeavat kaatumaan, että kaikki hukat ja metsänpedot peljästyisivät ja lähtisivät pakenemaan, että juhannuksen aurinko pääsisi paistamaan tämän pikkuisen peltopalasen päälle, johon siemenet ovat kylvetyt siinä toivossa, että joku osa niistä itäisi ja kantaisi siunatun hedelmän."

- em. saarna on Laestadiuksen juhannussaarna Johannes Kastajasta (kirjasta: L.L. Laestadius, Katso Jumalan Karitsa; koonnut: Pekka Lappalainen, wsoy 1953, s. 144-147).

2) Julkinen synnintunnustus ja synninpäästö uskovien piirissä
- maallikkosaarnaaja Juhani Raattamaa teki keskeiseksi synninpäästön, syntien anteeksi julistamisen "Jeesuksen nimessä ja veressä" (ts. avainten valta); tästä yleistyi myös uskovien seurakunnan korostaminen
- Juhani Raattamaa (1811-1899) liikkeen johtoon L:n kuoleman jälkeen 1861. 1848 asti ollut L:n perustamien lähetyskoulujen koulumestarina. Kykeni arvovallallaan estämään liikkeen pirstoutumisen (apuna johtavat vanhimmat Erkki Antti Juhonpieti ja Heikki Parkajoki, Pekka Raattamaa)
- Raattamaan kääntyminen: Suurkapakoitsija pudotti lompakon Kaaresuvannon kirkkotielle, R. löysi ja kyseli ihmisiltä kenen lompakko oli; saatuaan selville omistajan R. vaati niin suuria löytäjäisiä, ettei kapakoitsija kyennyt maksamaan. Laestadius läksytti R:ta siitä, etenkin kun kapakoitsija väitti osan rahoista hävinneen. R. esiintyi usein juovuksissa, mutta tämä tapahtuma sai hänet masentuneelle mielelle, sillä ihmiset pitivät häntä varkaana (vaikka hän oli jo katekeetta). Lestadius tarjosi hänelle kuitenkin Jumalan armoa saarnoissaan ja virsissä ("Hädässä huudan Herraa"), joka toi 1846 R:lle ilon: "Kun minä tunsin tuon ilon ja Jeesus ilmestyi minulle rakkaudessaan, niin minun täytyi uskoa vaikka vasten tahtoanikin."

3) Uskovien seurakunnan korostaminen
- jyrkkä rajanveto uskovien (Pyhän Hengen saaneiden) ja maailman välillä

• Pääsuuntana vanhoillislestadiolaisuus
- Laulukokoelma: Siionin Laulut ja Virret
- mm. seuraavat nykyisen virsikirjamme virret ovat myös Lestadiolaisten Siionin Laulut ja Virret kokoelmassa: 301 ja 316

Lestadiolaisuuden päähaarat:
- jakautuminen tapahtui seurakuntakäsityksen kiistelyiden vuoksi vuosisadan vaihteessa
1. vanhoillislestadiolaisuus:
- kriisejä: 1930 pikkuesikoisuus irrottautui, 1960 Laestadius Seuran ry., johon liittyi liikkeestä irrottautuneet papit ja maallikot (Elämän Sana -lehti).
- vanhoillislestadiolaisuus on lähinnä maallikkoliike
- Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys (SRK), 1914; kuuluu nykyisin n. 250 rauhanyhdistystä, Oulussa keskuspaikka
- julkaisee kirjallisuutta ja Päivämies -lehteä
- nuorisotoiminnan keskuksina: Reisjärven kansankorkeakoulu ja Jämsän kansanopisto
- kielteinen suhtautuminen uusiin kulttuuri-ilmiöihin (televisio)
- kielteinen suhtautuminen johtuu lähinnä ajatuksesta, ettei television ohjelmat turmelisi ihmistä
- voimme nähdä asian positiivisesti siten, että TV:stä tulee niin vähän rakentavaa ohjelmaa, että on tuskin kannattavaa sitä katsella tai hankkia. Tosin pohjoisessa on ollut suuria väittelyitä jopa siitä, onko tv-antenni lestadiolaistalon katolla merkki luopumuksesta.
- suuria lapsiperheitä, koska ei käytetä ehkäisyä ja siksi lapsia saattaa syntyä jopa toistakymmentä yhteen perheeseen
- on yllättävää, miten positiivisella asenteella lestadiolaisnaiset jaksavat hoitaa suurta lapsikatrastaan
- lapset nähdään Jumalan siunauksena
- suviseurat -kesäjuhla kokoaa vanhoillislestadiolaisperheet yhteen
- suurin kirkollinen tapahtuma (jopa yli 50 000 juhlavierasta!)
2. esikoislestadiolaisuus
- eli isoesikoiset
- konservatiivisin ja sulkeutunein; elämäntavat ulkonaisesti yksinkertaisia
- käytetään paljon synninpäästöä
- johto Ruotsin Lapissa, Suomen kannatus voimakkainta Etelä-Suomessa
- puhtaasti maallikkojohtoinen
3. uusheräys
- sydämen katumusta ja kilvoittelua
- lehti: Lähettäjä (entinen Vartijan ääni)
- lähetystyötä v:sta 1907 yhdessä Suomen Lähetysseuran kanssa
- Oulussa Suomen Lähetysseuran Lestadiolainen Haaraosasto, nykyisin: Lestadiolainen Uusheräys ry
- Kalajoen kansanopisto
- kirkollistunut
4. pikkuesikoisuus
- syntyi 1930-luvulla vanhoillislestadiolaisuuden hajaannuksessa
- Rauhan Sana -niminen lehti, "rauhansanalaisuus"

• Kannatusalue: Lappi ja Pohjanmaa
- Lestadiolaisuutta on myös runsaasti Keski-Suomessa ja tietysti kaikkialla maassamme sekä lisäksi Ruotsin ja Norjan lapissa, Australiassa ja Pohjois-Amerikassa.