SURU-UUTINEN: Rakas Saana-neitokainen pääsi kissojen taivaaseen 7. elokuuta 2023. Saana olisi täyttänyt 20. päivä 11 vuotta. Saanalla oli kipuja ja eläinlääkäri arvioi kyseessä olevan pahan lymfooman. Oli armollista saattaa Saana viimeiselle matkalle. Hautasin Saanan lapsuuteni kodin pihamaalle ison vaahteran juurelle. Kyllä aikuiselle miehelle tuli itku ja syvä suru. Sakkekin on etsiskellyt Saanaa, mutta pikku hiljaa alkanut tottua siihen, että asumme nyt kahdestaan.

Minä olen ollut kissahullu aina. Ei minulla mitään koiriakaan vastaan ole. Siskoni Novaskotiannoutaja Tessu ottaa minut vastaan niin liehakoiden, että aina täytyy toppuutella, vaikka juuri minä olen se, joka Tessua pienenä "koulutin". Ja lapsena perheessämme oli kolme ajokoiraa, koska isäni ja veljeni metsästivät.

Heinäkuu 2007 muutti elämää todella paljon. Silloin haimme Ilmajoelta poikakissan, joka oli vasta aivan liian pieni luovutettavaksi, mutta viimeinen talosta, joka luovutettiin. SAKKE oli repukka, jota kukaan ei ollut huolinut, mutta meille Sakke tuli hyvin kalliiksi ja rakkaaksi. Kalliiksi sanan varsinaisessa merkityksessäkin: Sakke laittoi verhot ja tavarat uusiksi.

Kun Sakke täytti 5 vuotta ja syksy lähestyi, ajattelin, että voisimme ottaa toisenkin kissan. Sairauslomalaisena minulla ei ollut varaa suureen viiskytvuotislahjaan silloiselle vaimolleni. Niinpä yllätin hänet täysin, tuomalla meille pikkuruisen tyttökissan, joka sai nimekseen SAANA. Veljeni ja hänen vaimonsa tulivat katsomaan Saanaa ja heillä oli nimiehdotuksia matkassa. Me olimme sitä ennen päätyneet Saanaan. Veljeni sanoi, että eikö hyvä nimi olisi Saana tai Saaga. Totta vie on hyvä nimi. Ja Saanan juuret ovat syvällä suomalaisessa maaseudussa Saarijärvellä. Nykyisin asun täällä äänekoskella kerrostalossa Saken ja Saanan kanssa, jotka piristävät päivääni ja tulevat aina iloisena vastaan, kun tulen töistä tai kaupasta kotiin. Sakesta ja Saanasta näet ja opit enemmän vasemman palstan linkeistä!