PIKKUSAKEN ELÄMÄÄ NIIN MÖKILLÄ KUIN KERROSTALOSSA

Sakke on syntynyt 5. kesäkuuta 2007 Ilmajoella tuttavaperheemme tuttavien taloon. Kaikki, jotka ovat nähneet Saken, ovat sanoneet, että onko se/siinä norjalaista metsäkissaa. No, sitä ei kukaan tiedä. Mutta Sakke on oma persoonansa - erityinen sellainen. Sakella oli pikkuisena (ja vähän vieläkin) tupsut korvien päissä kuten ilveksellä. Saken varpaiden välissä on todella pitkät karvat, jotka estävät pienimmänkin äänen synnyn Saken kävellessä. Sakella on pitkä karva ja Saken kauluri on upea, saati häntä, kun se sitä pörhistelee.

Kun menimme hakemaan Sakkea, pentueesta oli jo kaikki muut viety. Sakke oli aika "rääppänän" näköinen. Appiukko sanoikin Saken nähdessään, että kissahan on aivan sairas ja "kapinen". Mutta Sakke hyppäsi syntymätalossaan suoraan laatikkoon, jolla oli tarkoitus viedä hänet meille mökille eikä Sakke siitä laatikosta pois lähtenytkään ennenkuin olimme mökillä.

Vieressä ensimmäinen kuva Sakesta ja "kuuluisa" laatikko, johon Sakke jäi, ja jossa aluksi halusi myös nukkua.

Tullessamme Ilmajoelta, haimme Sakelle junior-ruokaa, jota Sakke sitten alkoikin syödä. Sakke ei ole koskaan syönyt mitään luonnon eläintä, vaikka myyriä ja päästäisiä onkin tappanut isot määrät mökillä. Saken ravintona on yksinkertaisesti Sheba ja Royal Canin. Sheba-ruuista Sakke nauttiin eniten Kanan ja vasikanpaloista mehevässä kastikkeessa ja toiseksi Kana- ja kalkkunasekoituksesta mehevässä kastikkeessa. Royal Caninin napsuja Sakke saa nimenomaan steriloiduille kissoille. Sellaisina herkkupaloina, Sakke saa välillä Wishkasin Temptation Salmonia eli lohinapsuja. Etenkin sen jälkeen, kun on käynyt asioillaan laatikkoon. Siitä tuli pienestä pitäen tapa. Vanhemmiten Saken maha kuitenkin kävi hankalammaksi. Nykyisin, kun Sakke on jo yli 10-vuotias, hän joutuu syömään puhtaasti liharuokaa, jossa ei saa olla mitään kasviksia mukana. Tämä ruokavalio muutti Saken ripulisen kakan nopeasti kiinteäksi ja hyväksi. Samoin Sakke alkoi lihomaan. Jouduin käyttämään Sakkea ihan eläinlääkärillä, ettei Sakella vain vanhemmiten ollut tullut mitään muuta vaivaa, kun Sakke painoi isoksi kissaksi vain alle 4 kiloa. Syy oli kuitenkin noihin tavallisen kaupan ruokiin ja myös Royal Canineihin sekoitetut kasvisaineosat. Nyt Saken paino on noussut ja Sakke on jälleen erittäin vireässä kunnossa. Niinhän sitä sanotaa, että kasvikset eivät ole kissan ruokaa!

Sakke ei aluksi leikkinyt kovin paljoa, mutta sitten, kun hän tottui meihin ja olosuhteisiin, oli leikin riemu rajatonta. Keskimmäisessä kuvassa Saken korvatupsut näkyvät hienosti.

Sakke aloitteli meidän kanssamme elämänsä ensi viikot mökillä. Jotta pikkukissa ei katoaisi, ja jotta Sakke myöhemminkin suostuisi talutukseen ja valjaisiin, hommasin Sakelle Vaasasta mustat hienot pienen kissan valjaat ja totuttelimme Saken niihin. Ja hienosti se meni, mutta olisi voinut toki mennä paremminkin.

Voi, miten pikkuisena Sakke opetettiin valjaisiin. Keskimmäisestä kuvasta koon näet hyvin. Olihan se nuuhimista, kun pääsi ulos nurmikolle ja löysi ensimmäiset elävät olennot, sammakot, sudenkorennot, perhoset ja viimein myös myyrät.

Sitten koitti syksy ja muutto kaupunkiin kerrostaloon. Siinä olikin opettelemista, kun piti olla neljän seinän sisällä eikä parvekkeelekaan uskallettu Sakkea päästää. Muutaman kerran pidimme Sakkea parvekkeella siten, että Sakke oli hihnassa ja valjaissa. Parveke oli suojaton ja sieltä olisi pieni kissa voinut vaikka pudota. Asuimme tuossa vuokratalossa kaksi vuotta, kun olimme ennen Saken hankkimista myyneet pois rivitalo-osakkeemme hankkiaksemme itsellemme kerrostalo-osakkeen, joka parhaiten soveltuisi tällaisille mökkieläväisille.

Mutta onneksi Sakke osasi ottaa lokosasti kerrostaloon muutonkin. Pissitkään eivät tulleet väärään paikkaan kuin muutamia kertoja. Jokin haju eteisen matossa kiehtoi sen verran paljon, että juuri oven eteen tiettyyn kohtaan, Sakke ne 5-8 kertaa pissi. Sitten kaikki meni ihan on (kunnes kerran jouluna pelästyi joulupukkia ja kun joulupukki oli lähtenyt, kävi Sakke merkkaamassa ovenpielen...). Käytämme Sakella pissilaatikossa puupellettejä. Mielestämme ne ovat ylivoimaisesti parhaita. Pissa imeytyy niihin hyvin ja otamme pissit ja kakit aina heti pois, kun Sakke ja Saana käyvät asioillaan. Jos emme ole kotona, kissat peittelevät kakkansakin niin hyvin, ettei pelletin läpi tule juuri mitään halua huoneoistoon. Käytetyn pelletin hävittäminen käy kätevästi biopussissa (pissin) ja kakkojen mukana viemäriverkostoon menee muutama pelletinpalanen, mutta se määrä ei viemäreitä tuki. Ostamme pelletin 15 kg säkeissä, sillä silloin se tulee paljon halvemmaksi kuin kissoille oikein erityisesti tarkoitettu Pellex, jota käytimme pitkään. Eroa ei huomaa minkäänlaista.

Saken lempileluksi muodostui alusta pitäen leijona, joka vieläkin on tallessa. Harmi vain, että Sakke sai siltä irti hännäntupsun ja tuo tupsu muodostui vielä mieluisammaksi leluksi. Nykyisin tupsu on jo kadonnut (= varmaan mennyt imuriin).

Kahdentoista viikon ikäisenä vein Saken rokotettavaksi (kolmoisrokote ja kissaystävän on hyvä muistaa, että vuosittain Suomessakin kuolee kissaruttoon paljon rokottamattomia kissoja). Sitä ennen piti antaa matokuuri muutaman kerran. Jos Sakelle työntää matokuurin suoraan suuhun ja yrittää ruiskauttaa sen sinne, niin Sakke pullauttaa kuurin suustaan lähes satavarmasti pois, Jos kuurin sekoittaa ruokaan, on Sakke syömättä, kunnes meidän on pakko heltyä ja antaa Sakelle ruokaa,jossa matokuuria ei ole. No, joka tapauksessa olemme onnistuneet saamaan tarvittavan määrän matolääkettä Saken masuun, kun on pari ruiskua tyhjennetty. Sitten Sakke leikattiin. Leikkaamisen piti estää kollittelut ja mouruamiset, mutta alkuaikoina Sakke mollotti aikatavalla. Nykyisin ei oikeastaan enää ollenkaan. Leikkauksessa kissa nukutetaan (oli poika tai tyttökissa). Sitten, kun hain Saken kotiin, tuntui ihan hirveältä, kun pieni kissamme oli peittoon käärittynä kuin kuollut. Sitten pikkuhiljaa Sakke heräili ja alkoi ottaa horjuvia askeleita.

"Missähän se laatikko oikein mahtaa olla", mietti Sakke varmaan, kun muutimme uuteen kotiin. Onneksi löytyi yksi tyhjä muoviloota, johon mahtui...melkein.

Uskomatonta, mutta totta. Sakesta tuli reissukissa. Opetimme Saken auton kyytiin niin, ettei häntä tarvitse pitää laatikossa tai muuta "typerää". Sakke on tehnyt jo lähes kymmenen lapin reissua Saariselälle tai Kilpisjärvelle. Matkaa kertyy 900 kilometriäkin suuntaansa - ja kuka porukasta vähiten valittaa? Sakke tietysti! Yksi naukaisu, kun tajuaa, että nyt on pitkä matka edessä. Sitten nukkumaan taakse hattuhyllylle taikka etuistuimen alle tai johonkin muuhun sopivaan paikkaan. Asiat Sakke tekee matkan aikana laatikkoon nätisti. Oheisessa autoilu kuvassa Sakke on jo lähes 3-vuotias. Muissa kahdessa kuvassa Sakke on Saariselällä mökissä.






Ensimmäisenä elinvuotenaan Sakke opiskeli ahkerasti kirjallisuutta - erityisesti näköjään uskontoa ja asuntokauppaa (miksihän juuri asuntokauppaa???). Lisäksi Sakkea kiinnosti kovasti tietokonepelit, joista eri kulttuurien rakennustekniikka oli suosiossa. Neljän kuukauden ikäisenä kissa kyllä näyttää jo isommalta, mutta Sakke erehtyi kokeillessaan josko olisi aikuiskelpoinen ja haistoi nimikko oluttaan SAKU KULD, joka vapaasti viron kielestä käännettynä on suomeksi SAKKE KULTA.



Juhlakissa Sakke ei oikein ole. Jouluna hän ei voi sietää pukkia, mutta lahjat kyllä kelpaavat ja joulukoristeet ovat ihan mukavia. Uutena vuotena pauke pelottaa. Juhanuksena kokko on vähän pelottavan oloinen, mutta kauempaa katsottuna ihan kaunis. "Blääh! Tulisikin taas kesä jo..." (keskimmäinen kuva, jossa Sakke makaa oman kiipeilytelineensä päällä).




TAKAISIN SIVUN ALKUUN

NUORUUS ON SEIKKAILU SUUNNATON...

Vuoden ikäisenä alkoi vihdoin kunnon nuoruusaika. Sakke pääsi saunomaan ja niinpä reissukissa on myös saunakissa. Löylyä saa heittää lisää. Sihahdus ääni tympäisee, mutta saunan lauteilla lämpöisessä on mukava olla. Sähkökiuas pitää olla, puukiuas ei missään tapauksessa! Perheemme lukiolaispoika soittaa trumpettia, kitaraa, ukulelea, kosketinsoittimia - ja ne kaikki vielä menisi, mutta sitten vielä rumpujakin. Siispä istumaan sähkörumpujen päälle, niin eipähän soita. Keskimmäinen kuva: Sakke nauttii lötköttelystä mitä mielenkiintoisimmissa asennoissa.



Lappiin on pitkä matka. Saken mielestä Kilpisjärvelle ei ole niin mukava matkustaa kuin Saariselälle. Kilpisjärvellä ei majoituspaikan äärellä ole sillä tavalla tapahtumia kuin Saariselällä tai oikeastaan Kiilopäällä. Seuraavissa kuvissa Sakke on Saariselällä. Sakke on ollut jo ainakin kolme tai neljä kertaa samassa mökissä reissussa ja tykkää paikasta aivan tajuttomasti. Poroja saa metsästää, kuukkelit tulevat aivan viereen. Lapin raikasta ilmaa on mukava vetää sieraimiinsa ja Sakelle on muotoutunut oma kelopuukin, jonka päällä Sakke oleilee ja pohtii Lapin kissojen tavoin syntyjä syviä.





Ja sitten vielä mökille. Mökkielämä on Saken mielestä sitä parasta elämää. Kun Sakke oli pieni, pidettiin hänet aina valjaissa ja Sakella oli monta vuotta juoksulanka niinkuin koirilla, että pääsi kuitenkin juoksemaan lujaa parikymmentä metriä, kiipeämään puihin ja leveyssuunnassakin valjashihna antoi myöten 8 metriä. Samalla sai juosta suojaan mökin terassille tai kaaputtamaan terassinpöydältä mökin tuvan ikkunaa, niin että palvelijat pääsisivät avaamaan oven mahdollisimman nopeasti. Nykyisin Sakke on ollut pelkässä 8 metrin hihnassa, mutta heinäseipäiden päässä, siten että seipäästä on siis yltänyt aina 8 metrin sektroilla joka suuntaan. Näitä seipäitä on mökin pihamaalla kuudesta kahdeksaan ja palvelijat auliisti siirtävät aina paikasta toiseen Saken tahdon mukaisesti. Lisäksi nyt, kun ikä on lipsahtanut jo yli viiden vuoden, Sakke saa olla myös irti kokonaan, kunhan vain pysyy "tontin rajoilla". Muutaman kerran on unohdus tullut lintua tai jotakin muuta eläintä jahdatessa ja sen jälkeen on saanut sitten olla taas heinäseipään koristeena muutaman päivän. Mutta mukavaa on!









Ja siitä persoonallisuudesta... Sakke on osoittautunut erikoisen kiltiksi kollikissaksi. Kun uusi pieni tuli taloon, Sakke kohteliaasti väisti, antoi omaa ruokaansa, alkoi pian nuolemaan pienempää, päästää jo aika lähelle nukkumaankin, leikkii jne. joka on erikoista 5-vuotiaalle kollille, joka ei koskaan ole ollut tekemisissä enää lajitovereidensa kanssa. Lisäksi Sakke on erikoinen siinäkin, että Saken kehruuääni on niin hiljainen, että sitä tuskin kuulee. Sakke tulee aina ovelle vastaan, Sakke pökittää päällään jalkoja ja nukkuu tietysti samassa sängyssä ihmisten kanssa. Sakke syö jugurttia mielellään ja nauttii aina olla samassa huoneessa, missä on joku läheinen ihminenkin. Sakke on persoonallisuus isolla P:llä ja samalla sähäkkä tosikolli, jolle ei tulla ryttyilemään.

Nykyisin, vuonna 2018 Sakke asustaa Saana-pikkusiskonsa kanssa edelleen kerrostalossa. Mökkielämä on jäänyt, mutta lintujen katseleminen parevekkeen lasin läpi on mukavaa puuhaa. Terveys on erinomainen ja Sakke on kohta 11-vuotiaaksi kissavanhukseksi aivan vallaton leikkimään. Kuin salama Sakke juoksee heitetyn lelun perään tai laserosoittimen perässä. Saana-neitokainen ei ehdi kuin hitaasti päätään kääntää, kun Sakke on jo vilahtanut ohitse ja napannut lelun. Kaikkea hyvää elämääsi, toivottaa: SAKKE!


TAKAISIN SIVUN ALKUUN