• Millaista kokoelmaa havittelet?
• Mistä postimerkkejä saa?
• Kansiosta UV-lamppuun

---

• Millaista kokoelmaa havittelet?

Typerä kysymys? Tietysti Suomi-kokoelmaa. Suomi-kokoelmiakin voi kuitenkin olla monenlaisia. Useimmiten kerääminen aloitetaan tallentamalla jokaista suomalaista merkkiä yksi kappale, oli merkki sitten leimattu, postituore tai liimakkeellinen. Monet kerääjät erikoistuvat keräämään joko mahdollisimman siistileimaisia (loistoja) tai sitten postituoreita suomalaismerkkejä. Suomi on keräilykohteena loistava valinta. Suomen merkit ovat maailmalla arvostettuja. Itse olen törmännyt moniin ulkomaalaisiin, jotka ehdottomasti haluavat kerätä Suomea, sillä maan postimerkkipiireissä juuri Suomi on kohdemaana haastava ja arvokas.

Voit kerätä niin postituoreita kuin leimattujakin,
joissa tavoitteena on loistoleimaus

Kokoelman muotoon vaikuttaa myös se, millaista kansiota aiot käyttää. Postimerkkiliikkeistä saa valmiita kansioita, joissa on paikat kaikille Suomi-merkeille. Tällaiset kansiot ovat kuitenkin huikean kalliita. Mikäli haluaa hankkia todella hyvän taskullisen (jossa jokaista merkkiä varten on kuva ja läpinäkyvä muovitasku, johon merkki laitetaan) kansion (oikeastaan kaksi), joutuu siitä pulittamaan jopa yli 300 euroa! Taskuttomia vastaavia saa tarjoushinnoilla jopa 100 eurolla, mutta tällöin merkit on joko kiinnitettävä liimakkeilla tai ostettava itse taskut, jotka laittaa merkkikohtiin. Hintaa tulee tällöinkin. Lisäksi liimakkeita ei kannata missään tapauksessa käyttää postituoreisiin merkkeihin!!! Ennen merkit laitettiin kansioihin aina liimakkeilla. Nyky keräilijät eivät näitä liimakkeellisia käyttämättömiä merkkejä juurikaan arvosta. Keräilyhinta todelliseen postituoreeseen nähden on vain murto-osa, ja juuri kukaan ei liimakkeellista kokoelmaansa halua huolia, jos postituoreita yleensä jostakin on saatavilla.

Voi tuntua siltä, että ilman muuta on kerättävä leimattuja, sillä postituoreitahan saa vain postista tai ostamalla liikkeistä. Tämä on totta, mutta mikäli todella aikoo kerätä suurimman osan Suomen merkeistä, on pakko kääntyä jo varhaisessa vaiheessa postimerkkiliikkeiden puoleen. Ja tällöin tiettyjen merkkien kohdalla postituoreet tulevat jopa edullisemmiksi kuin leimatut.

Itse olen kalleudesta huolimatta hankkinut Leuchtturmin taskulliset Suomi-kansiot, joissa on paikat kaikille suomimerkeille, jopa monille variaatioille. Yhteensä jouduin hankkimaan 2x2 kansiota, niin että toiseen kahteen tuli postituore-kokoelma ja toiseen leimattu. Postituoreesta kokoelmastani puuttunee n. sata suomalaista merkkiä (loput n. 80 olen korvannut liimakkeellisilla tai leimatuilla), kun taas leimatusta puuttuu ehkä 30-40.

Aiemmin keräsin jokaista merkkiä kaksi postituoretta ja kaksi leimattua (mahdollisesti loistoleimattua, eli merkkiä, jossa leima on keskellä merkkiä, suorassa ja paikkakunta ja päiväys näkyvät selvästi), nykyisin olen tyytynyt yhteen postituoreeseen ja yhteen leimattuun. Toki minulla on edelleen olemassa merkkireservi tarvittavaa vaihtari/myyntitoimintaa varten. Lopultakaan kansion ei tarvitse olla mikään kallein mahdollinen. Halutessasi voit käytännössä tilata lähes kuinka kalliin kansion tahansa postimerkeillesi, mutta siinä lie kovinkaan paljoa järkeä. Muiden maiden kokoelmani ovat yksinkertaisesti joko valkosivuisissa tai mustasivuisissa Leuchtturmin tai Suomen Filateliapalvelun 64 sivuisissa säilökirjoissa (säilökirjassa on pergamiinitaskut läpi sivun, ei erillisiä merkittyjä saati kuvitettuja paikkoja maan merkeille). Tarjouksessa valkoisilla lehdillä varustettuja 64 sivuisia säilökirjoja voi saada jopa vain n. 40 euroa/3 kpl. Normaalisti yksi valkosivuinen 64 s. säilökirja maksaa n. 25-30 euroa kpl. Esimerkit valkoisista 64-sivuisista säilökirjoista näet vähän alempana tekstissä olevasta viidestä kuvasta.



Postituorekokoelmani on nykyisin uudessa Leuchtturmin taskullisessa Suomi-kansiossa (oikeastaan siis kaksi kansiota). Oheinen M-54 yleismerkkejä esittävä sivu onkin postituoreena aika arvokas. Luetteloarvo peräti 177,50 euroa (tarkoittaa, että reaaliarvo, jonka oikeasti voisin sivusta saada on n. 30-40 euroa).

• Mistä postimerkkejä saa?

1) POSTILÄHETYKSISTÄ

Tietysti! Mutta näin oli ennen. Nykyisin merkkejä käytetään huomattavasti vähemmän kuin aiemmin. Ihmiset lähettävät vähemmän kirjeitä ja kortteja, enemmän sähköpostia ja tekstiviestejä.

Kun 1980-luvun alussa peruskuvamerkkejä (ei yleismerkkejä) painettiin kutakin n. 6 miljoonaa, painetaan niitä nykyisin n. miljoonan verran. Toki 1. luokan yleismerkkejä painetaan nykyisinkin huikeat määrät.

Silti kannattaa ottaa kaikki kirjeet, kortit ym. talteen. Hyvä kuori, jossa merkki on ehjä ja leima, mahdollisesti jopa harvinainen käsinleimaus, kannattaa jättää talteen sellaisenaan. Tulevaisuudessa loistoleimatut nykymerkit niin kuorella kuin ilman voivat nousta hyvään arvoon.

Uusi Suomi-leike on arvostettua tavaraa keräilijöiden keskuudessa

2) TOISILTA KERÄILIJÖILTÄ

Postimerkkien keräilijöitä on edelleen paljon. Toki keräilijöiden keski-ikä on alkanut nousta. Varmasti kotiseudullasikin on keräilijöitä, monesti jopa kerho. Kannattaa siis seurata paikallislehtien ilmoituksia tai kysyä vaikkapa kirjastosta. Keräilijöillä on useimmiten varastokansiot, joillakin jopa pullollaan ylimääräisiä merkkejä. Itse olen nuorille ja lapsikeräilijöille lahjoittanut elämäni aikana isot määrät merkkejä, jotta tämä postimerkkeilijöiden joukko ei kovin ukkoutuisi (on toki mukana jonkin verran naisiakin).

Olen pyrkinyt vähentämään vaihtarimäärääni ja siksi säilytänkin sekä postituoreita että leimattuja merkkejä 2-3 kpl ylimääräisiä kahdessa säilökirjassa. Kuvissa muutama näyte. Ylärivin oikeanpuoleisessa kuvassa on yleismerkkejä, joista olen pyrkinyt selvittämään UV-lampun avulla paperierot ja sitten säilyttänyt myös niitä samat määrät kuin muitakin merkkejä. Alhaalla viimeisessä kuvassa on kaksi upeaa vuoden 1952 Olympia-vihkoa (V3), joiden luetteloarvo postituoreina on peräti 42 euroa kappale.



Monet keräävät myös ns. ensipäiväkuoria, joista käytetään useimmin nimitystä FDC-kuori (First Day Cover), joskus Suomessa näkee käytettävän myös termiä EPK eli ensipäiväkuori. Eniten kerätään postin virallisia FDC-kuoria. Itse säilytän ne neljässä suuressa kuorikansiossa, jotka eivät ole kalliita postimerkkikaupan kansioita, mutta joissa on kuitenkin "kalliit" filatelistiset taskut kuorille. Mielestäni jokainen voi kuitenkin säilyttää kuoria vaikka sitten taskullisessa valokuva-albumissa, joka on huomattavasti edullisempi vaihtoehto

Nykyisin keräilijöitä voit tavoittaa kaikkialta maailmasta internetin välityksellä. Netissä on huikea määrä keräilijöiden ilmoituksia merkkivaihdosta. Tällöin sinulla kuitenkin täytyy olla olemassa jo jonkinmoinen peruskokoelma tai ainakin vaihtomerkkejä, jotta voit alkaa vaihtaa merkkejä muiden kanssa. Voit hakea merkkikavereita hakuohjelmilla, esim. googlella käyttäen sanoja "stamp exchange", "stamp trade" tai "stamp swap", jolloin löydät tuhansia sivuja, joilla ihmiset eri puolilla maailmaa haluavat postimerkkivaihtoon kanssasi. Esimerkkinä tällaisesta hausta sanoilla "stamp trade" löytyy vaikkapa oheinen sivusto:

TradeOnlyStamps.com -kotisivu
Postbeeld.com -kotisivu

Muista kuitenkin aina se, että jos ja kun sähköpostitse lähetät toivomuksesi jollekin keräilijälle voidaksesi aloittaa hänen kanssaan merkkivaihdon, et useimmissa tapauksissa saa mitään vastausta. Älä myöskään lähetä merkkejä osoitteisiin, joissa kehotetaan lähettämään merkkejä, jotta sitten saisit vastapalvelukseksi merkkejä takaisin. Suurella todennäköisyydellä menetit merkkisi. Huomaa myös, että monissa maissa keräilijät suostuvat vaihtamaan merkkejä kanssasi vain, jos postitat merkit kirjattuina heille. Syy kirjaamiseen on se, että useissa maissa ulkomaalaiset kuoret varastetaan ja ne eivät päädy perille. Kirjaamalla ne päätyvät, mutta kirjaaminen maksaa (tällä hetkellä vuonna 2012, 5,60e tai 9,30e painosta riippuen!). Merkkivaihto siis voi myös maksaa paljon. Toisaalta itse olen harrastanut merkkien vaihtoa ulkomaille ja voin todeta, että juuri niiden vakavasti vaihtoon suhtautuvien keräilijöiden kanssa, jotka edellyttävät kirjeen kirjaamista, on vaihtotoiminta ollut antoisinta.

3) POSTIMERKKILIIKKEISTÄ JA -HUUTOKAUPOISTA

Muistan kuinka 1960-70 -luvulla postimerkkejä sai pienissä pussukoissa, kun isä tankkasi autoonsa bensaa. Tietty litramäärä toi tietyn määrän postimerkkejä! Kunpa olisinkin tallettanut noita nuoruuden pusseja sellaisinaan, mutta merkit päätyivät silloiseen junior-kansiooni. Osa noista merkeistä on jopa osoittautunut nykyluetteloarvoltaan kohtalaisiksi!

Suomessa on hyviä postimerkkiliikkeitä, joiden tietoja löydät helposti niin netistä kuin puhelinluetteloista. Itse olen ostanut merkkejä useista eri liikkeistä. Yksi parhaimmista ja luotettavimmista liikkeistä on ollut Suomen Filateliapalvelu, josta säännöllisen epäsäännöllisin välein tilaan merkkejä. Toinen kuuluisa suomalainen merkkiliike on Lauri Peltonen.

SUOMEN FILATELIAPALVELU postimerkkiliike
POSTIMERKKILIIKE LAURI PELTONEN

Merkkejä voit ostaa myös ulkomailta. Netti on täynnä merkkiliikkeiden kotisivuja. Olen kokeillut tätäkin. Merkit kyllä tulevat perille, mutta ongelmia on ollut. Merkit eivät välttämättä ole edes olleet suomalaisia. Ole tarkka ostaessasi tai vaihtaessasi merkkejä, sillä monet ulkomaalaiset myyjät tarjoavat halpoja venäläisiä merkkejä kalliina suomalaisina!!

Suomalaisen erotat kopeekka-arvoisissa kotkamerkeissä ympyröistä (ks. kuva ohessa).

Varo, ettet osta venäläisiä halpamerkkejä arvokkaina suomalaismerkkeinä! Suomi-merkin tunnistat renkaista!

Postimerkkiliikkeissä merkit saattavat kuitenkin maksaa melko paljon. Älä koskaan osta merkkejä ns. luettelohinnalla!! Maksat aivan hurjasti liikaa. Merkkiliikkeetkin myyvät useimpia merkkejä jopa puoleen hintaan luetteloarvosta. Nettihuutokaupoista voit saada useimmat suomalaismerkit kuitenkin jopa 75% alennuksella, jopa enemmällä. Postimerkkeilijöiden suosima nettihuutokauppa on esim. itseni paljon käyttämä Systeemi.net.

SYSTEEMI.NET keräilijöiden nettihuutokauppa
HUUTO.NET Vanha suuri nettihuutokauppa
TORI.FI Postimerkki-osasto

• Kansiosta UV-lamppuun

Välinevaraston ei tarvitse olla suuren suuri, kun merkkeilyä alkaa harrastamaan. Kansioista saat maksaa maltaita, jos otat huipputuotekansiot merkkien kuvilla ja taskuilla, mutta jos tyydyt säilökirjoihin, niin silloin kansioiden hinnat eivät nouse pilviin. Merkit kannattaa tänä päivänä laittaa joko merkkitaskullisiin kansioihin tai säilökirjoihin, sillä liimakkeiden kanssa ei kannata enää juuri touhuta. Itse nuorena poikasena harrastelin liimakkeiden kanssa, mutta tuolloin säilökirjoja oli niin vähän saatavilla.

Harrastaja tarvitsee tietysti myös atulat (pinsetit). Niissä kapeakärkiset olen itse huomannut paremmiksi kuin leveäkärkiset. Atuloissa on todellakin eroja. Atuloita oppii nopeasti käyttämään ja oikeastaan vähän ajan kuluttua ei merkkejä enää oikein osaakaan käsitellä muutoin kuin atuloilla.

Atuloita on monenlaisia ja niissä tavallisesti pätee sääntö, mitä halvemmat, sitä huonommat. Alimmat atulat ovat ylivoimaisesti parhaimmat ja useimmilla filatelisteilla käytössä. Ostamalla ylempiä atuloita, on lopputulos tavallisesti se, että alat laitella merkkejä sormillasi. Hyvillä atuloilla merkkien laitto on nopeaa ja merkit pysyvät tahrattomina ja siisteinä.

Suurennuslasi tai kuten itse käytän eniten aivan vanhasta kiikarista tempaisemaani objektiivia (luuppia) on välttämätön apuväline tutkittaessa tyyppieroja. Halpasuurennuslaseilla ei tee todellakaan mitään. Kannattaa hankkia hyvät tai sitten, kuten minulla periaatteessa ilmainen ratkaisu. Suurentamisen täytyy olla tarpeeksi tehokas. Nykyään myydään suurennuslaseja, joissa on valaisin mukana. Se on kyllä kätevä, itsellänikin on sellainen, mutta työpisteessäni on sen verran hyvä valaistus, etten lamppua ole tarvinnut.



Suurennuslasissani on valo, jotta hämärämmässäkin valaistuksessa pystyy näkemään paremmin. Useimmiten käytän kuitenkin yksinkertaisesti vanhasta kiikaristani irroittamaani "luuppia", objektiivia.



Kun laitan luupin suurennuslasin päälle (sopii täsmällisesti!) ja valon suurennuslasiin, saan moninkertaisen suurennuksen ja erittäin suuren tarkkuuden yksityiskohtien katsomiseen (esim. malli 1975 leijonien pilkkujen erotteluun).

Sitten se mokoma UV-lamppu, josta kaikki aina puhuvat. Se on kyllä välttämätön. Jos aiot todella kerätä Suomea, tarvitset UV-lampun, jolla erotat paperilaadut toisistaan. Texit ja Haxit, fosforoinnit ja fluorisoinnit selvität UV-lampulla aika helposti käden käänteessä. Ei kun pimeähuoneeseen merkit kuvapuoli alaspäin, niin jo paljastuu Iso-Lapen luokittelua seuraten, onko se postituore 3,00 markan arvoinen 1963 vuoden harvaviivoitettu (tyyppi II) lentokone 2,50 euron vai peräti 200 euron arvoinen! Myös perinteisistä leijonamerkeistä 1963 ja 1975 malleista löytyy kokonaan uusi maailma tutkittavaksi. Siis UV-lampun hankinta kannattaa ehdottomasti. Ja itselläni lamppuna on ns. käsiversio, joka ei maksa edes kuin n. 10 euroa.



Kuvassa käyttämäni yksinkertainen ja edullinen UV-lamppu

Postimerkkiluettelo on tärkeä apuväline. Jos keräät Suomea, on ehdottomasti ostettava joko LAPEN tai NORMAN iso erikoispostimerkkiluettelo, jossa kaikki mahdolliset paperi ym. erot on hienosti huomioitu. Perus- LAPElla tai NORMAlla pärjää kyllä tiettyyn pisteeseen asti, mutta sitten tulee tarve esim. paperilaatujen tarkempaan selvittelemiseen, jossa paremmat luettelot ovat paikallaan. FACITin Pohjoismaat luettelot ovat myös hyviä ja niissä on erittäin perusteellisesti selitetty Suomi-merkitkin. MICHELin luetteloissa Suomi on aika puutteellisesti esitelty, mutta luettelot ajavat kyllä paikkansa, jos aiot kerätä muutakin Eurooppaa. Itse olen hankkinut MICHELin luettelot lähes kaikki. Puuttuu vain Keski- ja Etelä-Afrikka. Muutoin luetteloita löytyy 1994 vuoden Aasia-luettelosta 2006 vuoden Länsi- ja Itä-Eurooppa-luetteloihin. Luettelot ovat kalliita, se on totta. Mutta kaikki harrastukset maksavat.



MICHEL-luettelot ovat suhteessa paljon suomalaisia Lape
ja Norma -luetteloita kalliimpia, mutta niistä löytyykin useampia maita.

Ja mitäpä muuta? Tietysti hammastemittari on silloin tällöin tarpeen, jotta voit selvittää merkkieroja. Vesileimanetsin on kalliimpi hankinta. Postimerkkifirmat myyvät niitä, mutta en ole itse sellaista lähtenyt hankkimaan. Tähän asti oikeastaan kaikista merkeistä olen suuren uurastuksen jälkeen pystynyt löytämään vesileiman. Oikeastaan ilman apuvälineitä on kaksi hyvää vaihtoehtoa. Parempi on se, että hyvässä valaistuksessa asettaa merkin esimerkiksi mustan säilökirjan päälle ja kääntelee hieman katsesuuntaa ja kas kummaa, vesileima näkyy. Toinen vaihtoehto on se, mitä useimmat ensimmäisenä käyttävät eli katsotaan merkkiä "läpi" kirkasta lamppua kohti. Itselläni silmät eivät kestä tätä touhua. Yksi halpa ja hirvittävältä kuulostava vaihtoehto on ostaa apteekista puhdistettua bensiiniä ja sitä aivan pienen pieni pisara merkille ja kas kummaa vesileima on esillä. Bensiini haihtuu hetkessä merkiltä. Bensiiniä kuitenkin pidetään hieman epäterveellisenä, vaikka meistä vanhemmista miehistä ei montaa sellaista löydykään, jotka eivät olisi nuorempana imaisseet bensatankista bensaa letkulla valumaan, jotta saisi hitsattua ruostuneen auton tankin kuntoon :) Lisäksi tarvitset esim. pergamiinipusseja merkkien säilyttämiseen, useita kansioita vaihtomerkeille jne. Oikeastaan rahaa saat palamaan postimerkkeilyn oheisrekvisiittaankin vaikka kuinka paljon, jos haluat, mutta lopultakin kekseliäs kerääjä pääsee aika edullisesti harrastuksensa alkuun. Tavallisesti kuitenkin käy niin, että ruokahalu kasvaa syödessä.