Olen koonnut tälle sivulle lyhyitä kirjoituksia aina kontrollikuvausten ja toimenpiteiden jälkeen. Ne kertovat enemmänkin tuntemuksista, tämän sairauden läpikäymisestä ja siitä, miten lopultakin vuonna 1993 ensimmäinen aivoverenvuoto aloitti prosessin, joka jäi liittymään koko loppuelämääni. Säännöllisen epäsäännöllisin välein, mutta suunnitelmallisesti KYS on kutsunut minua kontrolleihin ja hyvä niin, sillä platinakoilaus on todettu puutteelliseksi menetelmäksi ja niinpä tänä päivänä käytetään suonen seinämää ja aneurysmaa suojaamaan koilauksen yhteydessä lähes aina stenttiä. Tässä siis tuntoja ja välillä tunnon tuskia.

Terveisiä jouluna 2003 (18.12.2003)

Ajattelin laittaa muutamia kuulumisia teille monille, jotka olette lukeneet tekstejäni. Olen saanut viestejä noin kahdelta sadalta SAV-potilaalta tai SAV:n saaneen omaiselta (tämä siis tilanne v. 2003, nyt kymmenen vuoden jälkeen määrä on jo n. 800). Kiitos postista, jota ilomielin otan vastaan ja jos mahdollista kirjoitan takaisin mahdollisimman pian ja haluan tukea tässä melkoisen pysähdyttävässä sairauskohtauksessa.

Keväällä 2002 kävin kontrolliangiografiassa, jossa vuotanut aneurysma oli hyvin poissa verenkierrosta ja platina hoiti hienosti tehtäväänsä. Puhkeamaton myös platinalla koilattu pienempi aneurysma täyttyi kaulastaan vain hieman. Kuitenkin sen verran, että radiologi katsoi parhaaksi uusintakuvauksen keväällä 2005. Pieni epävarmuus siis jäi elämään mieleeni.

Nykyiset kuvauslaitteet ovat kehittyneet valtavasti. Oli melkoisen mielenkiintoista seurata radiologin työskentelyä, katsella omaa verisuonistoaan näytöltä ja ihmetellä teknologian "riemuvoittoa" lääketieteen alalla. Toki kuvaus oli operaationa raskas, varsinkin jälkivaihe, kun piti maata se muutama tunti lyijypussit nivusvaltimon päällä verenvuodon tyrehdyttämiseksi. KYSin radiologi Vanninen hoiti työnsä ammattitaidolla ja lisäksi sain häneltä hienosti apua henkisesti punnitessani aneurysman lievän täyttymisen merkitystä tulevaisuudelle ja taistellessani edelleen uusintavuodon pelkoa vastaan.

Sitten toukokuussa 2003 KYS:sta soitettiin ja pyydettiin magneettikuvaukseen. Magneettikuvauksella tutkittiin ovatko kohtaukset ja hoidot jättäneet jälkiä aivoihini (lieviä infarktialueita). Hyvä uutinen oli, että aivoistani ei löytynyt merkkejä vaurioista. Magneettikuvauksen perusteella myös koilaushoito on onnistunut hyvin. Työssä olen ollut, toki työn olen kokenut melkoisesti voimia vaativana. Elämä on mennyt eteenpäin ja kun lokakuussa tuli täydet 10 vuotta täyteen ensimmäisestä vuodosta, ajattelin, että olen saanut suuren lahjan, kun saan edelleen elää - nyt viidettäkymmentä käyden.

Terveisiä kuvauksesta 9.9.2005 (kirjoitettu 21.9.2005)

Viimein koitti se jännittävä päivä, jolloin oli mentävä kontrolliangiografiaan. Elämä on mennyt mukavasti ja siksi jännitti aika tavalla. Sitä helposti ajattelee, että nyt on liian kauan mennyt liiankin hyvin - voiko näin jatkua? Jännitin kuvausta, mutta pelkäsin sekä itse kuvausta että tuloksia.

Torstaina 8.9. ajelin sitten KYS:iin. Aluksi otettiin verikokeita. Sitten odottelin viitisen tuntia käytävällä, että saisin huonepaikan. Viimein minulle näytettiin huone, jossa meitä oli kaikkiaan kuusi miestä neljän hengen huoneessa (hoitotakuu puree ja työllistää, ymmärsin). Yöllä nukuin levottomasti ja sitten aamulla perjantaina pääsin ensimmäisenä kuvaukseen. Pyysin esilääkitykseksi rauhoittavaa eli diapamia. Nivustaipeesta piti aamusuihkussa itse ajaa karvat pois (paitsi kokeneena konkarina teen sen joka kerta jo kotona), jotta nivusvaltimo on helpompi löytää ja nivus desinfioidaan. Radiologian osastolla röngtenissä puudutettiin nivustaivetta valtimon kohdalta. Radiologi tunnusteli valtimoa ja sitten teki viillon, ja työnsi katetrin valtimooni. Katselin reaaliaikaista kuvaa operaatiosta näytöltä ja tällä kertaa kiinnitin erityistä huomiota sydämeeni, joka liikkuvana osana näkyi kuvassa.

Varsinainen kuvaus kävi kätevästi. Jälleen ne perinteiset salamoinnit näköhavaintona, lievä polte. Kun sitten kuvattiin vasenta aivopuoliskoa (joka ohjaa oikeata puolta kehosta), säikähdin melkoisesti. Yhtäkkiä tunsin, kuinka kädestäni ja jalastani meni tunto. Samassa hetkessä raajojani alkoi pistellä ja kun olin lääkärille sanomassa asiaa, tunto alkoi palautua. Radiologi kertoi, että kun varjoainetta ruiskutetaan aivovaltimoihin, ei verta pääsee aivoihin, jolloin saattaa ilmetä tällainen ikäänkuin lievä halvausreaktio - joka ei kuitenkaan ole halvaus. Pelottavan tuntuinen kokemus oli, mutta ohi meni. Sitten se raskas vaihe: hoitaja painoi jonkin aikaa valtimon haavaa kiinni ja sitten lyijypussit nivuselle estämään verenvuoto. Kolme tuntia lyijypussien kanssa ja sitten kaksi tuntia muuten levossa, jonka jälkeen pääsin liikkumaan. Yön ja seuraavan päivän olin vielä lepäilemässä sairaalassa.

Entäpä tulokset? KYS oli muuttanut tyyliään. Tuloksia en saanut heti. Päinvastoin, kesti aina tähän päivään asti (21.9) ennenkuin tulokset tulivat postissa. Mutta onneksi tuli ilouutisia. Platinat olivat paikallaan. Vuonna 2002 kuvauksissa todettu puhkeamattomassa aneurysmassa (joka myös täytetti platinalla) ilmennyt lievä verenvirtaus (ts. täyttö) ei ollut muuttunut miksikään. Kaikki siis pysynyt ennallaan tämän 3 vuotta! Koilaukset olivat siis onnistuneet. Kuitenkin samassa epikriisissä oli ilmoitus uudesta kontrollikuvauksesta viiden vuoden päästä. No, toisaalta on hyvä, että kontrolloidaan. Tällä kertaa vain kuvaus tuntui paljon raskaammalta kuin aiemmilla kerroilla. Ehkäpä juuri siksi, kun on ollut melko hyvässä kunnossa ja jaksanut riippua elämässä kohtalaisesti kiinni.

Näin siis tällä hetkellä. Tilanne näyttää sairauteni kohdalla erinomaiselta. Hienoa, että meitä SAV-potilaitakin voidaan nykyään näin hyvin auttaa! Kiitollinen olen jokaisesta päivästä, jonka olen saanut. Ja ajatella vuoden 1993 kohtauksesta tulee kohta kuluneeksi 12 vuotta ja vuoden 1998 kohtauksesta tuli siitäkin kesällä jo 7 vuotta! Jatkoaikaa olen saanut. Hyväosainen olen.

Terveisiä kuvauksesta 17.1.2011 (kirjoitettu 28.2.2011)

Tammikuussa 2011 piti olla se vihoviimeinen angiografia, mutta niin ei kuitenkaan käynyt. Oli oikeastaan aikamoinen henkinen shokki saada huonohkoja uutisia. Pienempi puhkeamaton aneurysma oli pysynyt muuttumattomana. Koili painunut kasaan siis lähes satavarmasti jo heti koilauksen jälkeen. Nyt kuitenkin reilussa viidessä vuodessa olikin revenneen aneurysman koili painunut kasaan n. 4 mm. Haaveet kaatuu - siis haaveet siitä, että olisin saanut vuosien jälkeen jättää ikäänkuin taakseni koko tämän aivoverenvuotorumban. Röngtenlääkärit ja neurokirurgit eli hienosti sanottuna neurovaskulaaripalaverissa ammattilaiset esittivät, että juuri siksi, että muutos on revenneessä aneurysmassa ja tuon n. 4 mm verran (muistaakseni n. 2mm alkaa olla raja, voidaanko lainkaan koilata), tulee pullistuman ns. tyvitäyttö korjata (eli veri pääsee pullistumassa virtaamaan tuon 4 mm:n verran ja saattaa siis vielä painaa platinakoileja kasaan tulevaisuudessa).

Tällä kertaa itse kuvaus onnistui ilman mitään ihmeellisyyksiä. Laitteet olivat parantuneet ja varjoainettakin tarvittiin ymmärtääkseni vähemmän kuin aiemmin. Luin kuvauslaitteesta valmistajan päiväyksen, joka osui kesälle 2010! Hoitaja kertoikin, että laitteisto otettiin KYS:ssa käyttöön syksyllä 2010. Säkenöintiä tuntui, mutta esim. kuumotusta ei juurikaan. Lisäksi se raskas makaaminen lyijypussien alla oli tipotiessään! Jippii - tällaiselle selkävikaiselle todellinen ilouutinen! Oli uusi tyyli tukkia valtimo: "Starclose punktiokohdan sulkujärjestelmä". Nivusvaltimon haavaan, josta katetri oli työnnetty sisään varjoainekuvausta varten, laitettiin erityisellä laitteella klipsi verisuonen ulkopuolelle. Klipsi (tai melkein kuin niitti) vetää haavakohdan umpeen ja tukkii näin välittömästi punktiokohdan. Nyt tarvittiin vain parin tunnin lepo sängyllä ja sitten pääsi jo istuskelemaan, syömään ja kävelemäänkin. Tämän uuden keksinnön ansiosta potilas voitiin myös kotiuttaa saman päivän aikana.

Mieltä jäi kuitenkin moni asia vaivaamaan. Ensinnäkin soittoaika neurokirurgille on vasta 17. maaliskuuta. Eli, kun 17. tammikuuta tehtiin angiografia, niin epikriisi ja päätös jatkohoidosta (eli koilataan uudelleen jossakin vaiheessa) tuli 17. helmikuuta. Ja varattu soittoaika oli sitten 17. maaliskuuta - tietysti. Mitähän tapahtuu 17 huhtikuuta :) ?

KYS hoitaa kuitenkin asiansa perinteisesti hyvin. Erityisen iloinen olin siitä, että KYS suositteli tiettyjen pitkään jatkuneiden vaivojeni vuoksi minulle selkärangan magneettikuvausta ja siihen kutsu tulikin jo huhtikuulle Keski-Suomen Keskussairaalaan.

Terveenä en tätä väliaikaakaan ole saanut olla: Suun vasemmassa poskessa kroonistunut lichen eli punajäkälä on vaivannut useita kertoja ja siihen lääkityksenäni on ollut Protopic-voide. Vasemman puolen niska-hartia-rintaranka-ristiselkä-alaselkä-vasemman jalan puutumis -vaivoja ym. on jouduttu hoitamaan melkoisella kipulääkityksellä (Panacodia, Lyricaa, Triptyliä ym.). Väliin mahtuu tietenkin myös oikean polven tähystysleikkauksia pari kappaletta. Useimmiten ihminen tietää, jos häneltä esim. katkeaa polven eturistiside. Minulle oli tällainen tapahtunut, mutta en siitä kyllä mitään tiedä. Se korjattiin reilu vuosi sitten. Voi olla, että eturistiside katkesi vuoden 1998 SAV:ssa, kun kaaduin/rämmin koskessa puolitajuttomana. Sitten pitkä lepo ja se selittäisi polvivamman paranemisen ja huomaamatta jäämisen.

No, ilomielin on yritettävä jaksaa eteenpäin. Nyt, kun koilauksien käyttöönotosta on Suomessa kulunut pian parikymmentä vuotta, on huomattu, että platinakoilit painuvat jonkin verran kasaan hyvin monilla ihmisillä. En siis ole tässä yksin. Toisaalta, se että aneurysma on tukittu, estää se koko ajan omalta osaltaan uuden aivoverenvuodon syntyä eli pullistuman repeämistä. Itse tietenkin nyt toivon, että pääsisin korjattavaksi mahdollisimman pian. Eli "näihin kuviin ja näihin tunnelmiin". Ja oikeastaan oli erinomaista, että pääsin vielä tähän "viimeiseen" kontrolliin, jossa nyt huomattiin tuo platinakoilin kasaan painuminen ja tyvitäyttö. Eikä näköjään jäänyt viimeiseksi.

Terveisiä kuvauksesta 11.5.2011, jota ei ollutkaan! (kirjoitettu 11.5.2011)

Tuli tehtyä Kuopion reissu - turha reissu. Tiistaina 10.5. matkasin toiveikkaana Kuopion Yliopistolliseen Sairaalaan. Piti olla vuorossa tuo edellisessä "terveisissäni" kertoma vuotaneen aneurysman tyvitäytön embolisaatio/koilaus. Tiistaina ensin verikokeet, EKG (sydänfilmi) ja osastolle meno. Kaikki tämä meni tietenkin jo vanhasta rutiinista. Sitten radiologi kävi jututtamassa, miten operaatio hoidetaan. Kertoi, että nykyisin embolisaatio tehdään aina nukutuksessa, koska potilas ei saa liikkua yhtään. Toimenpide on niin tarkka ja varovaisuutta vaativa. No, sitten nukkumaan ja jännittämään toimenpidettä. Aamulla klo 4 jälkeen en saanut enää syödä enkä juoda, aamulla tuotiin tukisukat nukutusta varten, mutta sitten "ilo" loppuikin lyhyeen. KYS:in radiologian osaston Röngten 1:en angiolaitteisto sanoi itsensä irti. Molemmat toimenpiteet aamulta ja seuraavilta päiviltä n. viikon ajalta jouduttiin perumaan. Täytyy myöntää, että ihan lievästi sanottuna "sieppasi", kun henkisesti oli valmistautunut toimenpiteeseen, mutta sitten sitä ei voitukaan tehdä. Toisaalta - tämä on elämää. Lääketiede on enenevässä määrin koneiden varassa tapahtuvaa erittäin tarkkaa toimintaa. Sille, että laitteisto hajosi sattumalta juuri minun kohdallani, ei tietenkään kukaan voinut mitään. Ei se kenenkään syy ole. Laitteisto on päivittäisessä kovassa käytössä ja rasituksessa ja tällä kertaa kävi näin. Nyt odottelemaan uutta kutsua Kuopioon. Pakko myöntää, että aika harmistuneena tätä kirjoitan, mutta ELÄMÄSSÄ KIINNI!

Miestä paikattiin jälleen, nyt stentillä ja koileilla (KYS 13.-16.9.2011)

Kutsu Kuopioon tuli syksyn tullen. Tällä kertaa kutsun mukana seurasi reseptit verenohennuslääkkeisiin (glopidogreeli ja primaspan). Ensin mainittu lääke estää pienten verihiutaleiden yhdistymisen ja estää siten hyytymien syntyä ja infarktia. Alkurutiineina Kuopioon tultua oli tietysti verikokeet ja EKG (sydänfilmi). Viikon ajan olin syönyt verenohennuslääkkeitä etukäteen, sillä tällä kertaa puhjenneen aneurysman kohdalle asetettiin ensiksi stentti (ohuesta metalliverkosta tehty putki) ja verkon läpi täytettiin pullistuman ns. tyvitäyttö-osaa platinakoileilla. Toimenpide tehtiin nukutuksessa. Itse toimenpiteestä en tietenkään tiedä mitään, mutta radiologi kävi etukäteen kertomassa, miten pullistumaa pyritään hoitamaan. Operaatio onnistui tietääkseni yllättävänkin nopeasti, nimittän kahdessa tunnissa. Nyt, kuten tammikuunkin kuvauksessa, nivusvaltimoon tehty viilto hoidettiin starclose-"niitillä". Toimenpide tehtiin siis samoin kuin tähänkinastiset suonensisäisesti.

Operaation jälkeen olin tehovalvonnassa heräämössä reilun vuorokauden. Tajunnantilaa ja jäsenten sekä pupillirefleksin toimintaa seurattiin liki jatkuvasti. Vuosia vaivannut selkäni aiheutti heräämössä eniten ongelmia. Kipu oli lähes sietämätöntä. Tämän seurauksena minulle myös annettiin melkoisesti kipulääkettä, joka sitten nähtävästi aiheutti myös voimakkaan oksentelun päästyäni takaisin neurokirurgiselle osastolle. Varsinaisia ongelmia ei valvonnan aikana esiintynyt, ainoana se, että kestokatetrointi keräsi virtsaa liikaa mittalaitteeseen, jonka vuoksi minulle jouduttiin tiputtamaan muutama pussi natriumliuosta nestehukan estämiseksi. Heräämön sairaanhoitajalta kysyessäni sain vastaukseksi, että aivoja ronkittaessa joskus aiheutuu tuollainen liiallinen virtsan tuotto.

Osastolle päästyäni olo alkoi parantua nopeasti ja sain alkaa myös välittömästi liikkumaan, kunhan asennon vaihto ei enää tuottanut oksentamisreaktiota. Tiistaina tulin Kuopioon siskoni kyydillä ja jo perjantaina sain lähteä kimppataksilla kohti Äänekoskea. Verenohennuslääkkeitä joudun käyttämään, ettei stenttiin ala syntyä hyytymiä. Plavixia 75 mg (huomattavasti halvempana versiona Clopidogrel Actavista) ja Primaspania 100 mg joudun syömään 3 kuukautta. Sitten onkin jo määrätty 19.12.2011 uusi kontrolliangiografia KYS:aan. Radiologi kertoi, että jo kuuden viikon sisällä stentin sisäseinämille alkaa muodostua solukkoa ja pikku hiljaa syntyy sisäpinnalle ikäänkuin uusi verisuoni. Stentti auttaa koileja pysymään paikoillaan, kun kyseessä on vanhan, jo kertaalleen platinalla täytetyn aneurysman korjaus. Nyt olen kotona ja olo on aivan hyvä. Sairauslomaa tuli 23.9. asti. Nyt täytyy vain toivoa, että lääkitys hoitaa tehtävänsä eikä mitään komplikaatioita pääse syntymään. Hyvässä hoidossa sain jälleen KYS:ssa olla.

KONTROLLIANGIOSTA ILOUUTISIA JOULULAHJAKSI (KYS 19.-20.12.2011)

Joulukuun 19. päivä tuli ja samalla matka siskon kyydillä Kuopioon. Verikokeet ja vuodepaikka ja odottelemaan aamun kontrolliangiografiaa. Olin vuorossa toisena, joten kuvaukseen pääsin tuossa n. klo 10 aikaa tiistaiaamuna. Sama tuttu radiologi, joka oli tehnyt kontrollikuvauksen minulle vuonna 2005 ja jota saan kiittää siitä, että hän poikkeuksellisesti päättikin määrätä minulle vielä yhden kontrollin viiden vuoden päähän (eli se tammikuun 2011 kuvaukseen). Nyt syyskuussa stentillä ja platinakoileilla paikattu kohta kuvattiin. Kuvaus oli helppo, sillä ei tarvinnut tehdä neljän suonen angiota, joka oli tehty tammikuussa. Nyt riitti pelkästään korjatun suonen angio.

Tulokset toivat hymyn huulille. Radiologi kertoi heti paikan päällä, että kuvissa näkyy selvästi, että tyvitäyttöä ei ole ja aneurysma eli pullistuma on nyt poissa verenkierrosta.

Tällä kertaa nivustaipeen valtimo suljettiin minulle uudella menetelmällä, Angio-Sealillä. Angio-Seal on nopea laittaa ja päästää potilaan ylös vuoteesta jo kahden tunnin kuluttua. Angio-Seal toimii siten, että valtimon sisäpuolelle asennetaan ankkuri, joka sitten vedetään punktiokohdan suojaksi. Ommellangan avulla sen niminen osa kuin kollageeni ja ankkuri vedetään yhteen ja näin haava sulkeutuu tiiviiksi. Nämä osaset sulavat 90 vuorokauden sisällä pois. Kirjoitan tätä nyt seuraavana päivänä eli 21.12. Sairaslomaa en saanut kuin sairaalassaoloajaksi, mutta olisi ollut tärkeää saada myös jatkopäiväksi. Töissä nivustaipeessa tuntui äkkiä voimakas kipu ja kun tarkistin kohdan, oli punktiokohdan läheisyyteen muodostunut laajuudeltaan lähes kiivihedelmän kokoinen matala pullistuma, joka oli selkeästi kova ja arka. Kipu meni ajan myötä ohitse, mutta varulta soitin Kuopioon neurokirurgille ja hän kertoi, että todennäköisesti valtimo on tihkuttanut verta punktiokohdasta ja aiheuttanut tämän ongelman. Nyt tuli käsky levätä ja mikäli tapahtuma uusii, mennä päivystykseen hakemaan apua. Joka tapauksessa asiat ovat nyt hyvin. Radiologi lupasi, että seuraavaksi ei enää tarvittaisikaan angiografiaa (joka minulle on tehty varmaan yli kymmenen kertaa), vaan nyt selvittäisiin päiväkeikalla ja magneettikuvauksella. Tämä olisi tietysti hienoa. Mutta kontrollit siis jatkuvat ymmärtääkseni ainakin siten, että vuoden päästä kerta ja siitä kolmen vuoden päästä vielä yksi kerta. Hyvähän se on, että varmistellaan. Näin sain siis parhaan mahdollisen joululahjan. Kolmannen aivoverenvuodon uhka on korjattu pois. Kiitos siitä kuuluu Kuopion Yliopistollisen sairaalan radiologeille ja neurokirurgeille - hoitajia unohtamatta - että ovat jatkoseuranneet tilannettani ja olen päässyt hyvissä ajoin oikeanlaiseen hoitoon. Elämä siis jatkuu, toistaiseksi.

LISÄYSTÄ 26.12. Tuli Angio Sealistä pieniä ongelmia. Sairausloma olisi todella ollut tarpeeseen. Töissä sattunut kipukohtaus aiheutti sen, että koko vasen alareisi on tälläkin hetkellä täysin violetinsininen aina polvitaipeeseen asti, nivustaive on erittäin arka ja käveleminen tekee kipeää. Onneksi Äänekosken päivystyksessä ei jouluaattona ollut jonoa, vaan pääsin nuorelle lääketieteen kandille heti triage-hoitajan jälkeen sisään ja lääkäri soitti Jyväskylään, josta ehdotettiin varmuuden vuoksi seuraavaksi aamuksi käyntiä ensiavun päivystyksessä. Ajelimme vaimon kanssa Jyväskylän keskussairaalaan ja siellä tapasin kaikkiaan kolme lääkäriä, joiden kaikkien neuvo oli LEPO! Ultralla varmistettiin, ettei punktiokohtaan valtimossa olisi syntynyt ns. pseudoaneurysmaa eikä vuoto jatkuisi. Hyvä oli saada varmistus, mutta kovin paljoa ei olisi vaadittu, niin olisin KYS:sta tulon jälkeen voinut levätä kaksi päivää rauhassa kotona ja antaa luonnon korjata punktiokohtaa. Nyt kävi näin harmillisesti. Tällä hetkellä en juuri kävellä kärsi, mutta tilanne on hallinnassa. Hyvää Uutta vuotta 2012 kaikille teille monille sav-ystäville, joiden kanssa olen yhteydessä saanut olla.

PIENIÄ ONGELMIA (26.1.2012 ja 16.2.2012)

KYSissä joulukuussa käynnin jälkeen alkoi migreeni vaivata. Olen saanut sen jälkeen 7-8 migreenikohtausta, jolloin näkö on vasemmasta näkökentästä mennyt todella huonoksi. Oikean aikaisella lääkkeen ottamisella on itse kipuvaihe jäänyt tulematta. Tänään 26.1. torstaina kävin Jyväskylä Keskussairaalassa varulta aivojen CT:ssä ja CTA:ssa eli tietokonetomografiassa ja yhtäaikaa otettiin myös valtimoiden tietokonotomografia-varjoainekuvat. Kyseessä on varmistelu, ettei mitään ns. mekaanista vikaa ole tullut angiografian yhteydessä Kuopiossa.

Nyt on muutama viikko mennyt paremmin, eikä migreeniä ole ollut. Ja 16.2.2012 tapasin KSKS:ssa neurologian ylilääkärin, joka kertoi, että kuvissa ei löydy mitään erityistä. Hän tutki minua muutoinkin ja totesi, että mm. jalat ovat eri lämpöiset. Vasemman jalan aineenvaihdunta tai siis hikoilu ei toimi kunnolla ja jalka on kuin "korppU". Muutoinkin kehoni vasen puoli on ollut kaikki nämä vuodet se heikko kohta. Työterveyslääkärini sanoikin kerran, että vaikka SAV:sta ei jäisi mitään mekaanisia näkyviä vammoja aivoihin, jättää se kuitenkin jälkensä hermosolujen biokemialliseen toimintaan. Mahdollisesti näin on minullakin käynyt. Olen nyt reilun vuoden ajan ollut erittäin väsynyt ja työssä käyminen on ollut erityisen raskasta. Positiivisuuskaan ei aina tunnu auttavan. Katsotaan, mitä tuleva tuo.

MAGNEETTIKUVAUS, JOSSA KONTROLLIA STENTIN JA LISÄKOILAUKSEN LAITOSTA (19.9.2012)

Täytyy sanoa, että takana on ollut vaikea vuosi, mutta siitä lisää tuossa luvussa "Tämän hetken tilanne". Ja toiseksi voi sanoa kuin helluntailaisten laulussa, että "vuodet vierii pois niinkuin niitä ollut ei ois..." Vai, miten se nyt meni. Aika kuluu kuin siivillä ja elämä menee eteenpäin - kai nämä on niitä viisikymppisen veisuja.

Magneettikuvaus on yksinkertainen toimenpide, jossa ei saa olla ahtaanpaikan kammoa eikä metalliesineitä! Jätin vihkisormuksenkin pois, kun edellisellä kerralla kihelmöi nimettömän ympärillä koko ajan, kun ihmisen atomeja värisytetään magneettikentässä - siinä värisi vihkisormuksenkin se metalli, mikä ei ollut kultaa. Ei tarvitse vaihtaa sairaalavaatteita. Ei muuta kuin odottamaan ja sitten käsky. Kengät jalasta, metalliesineet pois. Kuvaan. Puolisen tuntia hurinaa liikumatta ahtaassa paikassa kattoa tuijottaen. Hälytys nappi annetaan kouraan, jos iskee paniikki, mutta onneksi ei ole vielä koskaan iskenyt. Ja mitään tietoa en mukaani saanut. Sitten lokakuun alussa tuli tieto, että vaskulaaripalaveri oli pidetty. Minulla ei enää edes kirjoiteta esitietoja, vaan monta kertaa olen saanut lukea tämän saman lauseen epikriisistä: "Kuten aiemmin todettu, hyvin monivaiheiset hoidot, nyt viimeksi 9/2011 oikean karotishuipun aneurysman stenttiavusteinen koilaus ja potilaalle on tehty vuoden kontrolli kolmen Teslan MRA-laitteella. Löydös on pysynyt hyvänä eli samanlaisena kuin 3 kk:n DSA-kuvauksessa. Seuraavan kerran kontrolli 3 vuotta hoidosta, syyskuussa 2014 kolmen Teslan MRA-kuvauksella." Tosiaan "hyvin moninaiset hoidot" ovat olleet minun kohdallani takana ja mitä lie vielä edessä, mutta "etteenpäin on elävän mieli". Kuulumisiin. T. Jyrki

VOIMIA SINULLE JA OTA HALUTESSASI YHTEYTTÄ! Terveisin, Jyrki.

Voit kirjoittaa osoitteeseeni: etunimi.sukunimi@aanekoski.fi (etunimeksi jyrki ja sukunimeksi rossi).