FILOSOFIA

1. MITÄ ETIIKKA TUTKII?

A. Etiikan luonne ja käsitteet

• Moraali (lat. mos) = tapa
- käsitykset siitä, mikä on oikein/väärin tai hyvää/pahaa > johtaa toimintaan
• Etiikka (kr. ethos) = tapa, tottumus
- moraalifilosofia (synonyymi)
- miten ihminen perustelee toimintaansa ja moraaliaan
- moraalikysymyksiä tutkiva tieteen haara
- (1) normatiivinen etiikka = käyttäytymistä ohjaava (käyttäytymistä normitetaan, annetaan käskyjä ja kehotuksia)
- (2) empiirinen/deskriptiivinen = käyttäytymistä kuvaileva (kuvaillaan ihmisten arvoja ja tapoja)
- (3) metaetiikka = etiikan kriittinen tutkimus
- jakautuu filosofiseen ja teologiseen etiikkaan
• Arvot toimivat ihmisen moraalin perustana
- arvo = asia, jota arvostetaan, tavoitellaan
- epäarvo = asia, jota vältetään
- arvoasetelma = arvostusta ilmaiseva lause
- itseisarvo = asia itsessään tavoittelemisen arvoinen (esim. terveys, onni)
- välinearvo = asia, jonka avulla pyritään itseisarvoon (esim. rahalla onneen)
- arvolajeja: esim. biologiset, sosiaaliset, hedonistiset, uskonnolliset, esteettiset arvot
- arvosubjektivismi = moraaliväitteiden totuus riippuu yksilön omista arvoista
- arvo-objektivismi = moraaliväitteiden totuus ei ole riippuvainen ihmisistä, asia on arvo itsessään ihmisistä riippumatta
- relativismin mukaan arvot (hyvyys) on suhteellista, esim. riippuvainen kulttuurista, ajasta, paikasta.
• Omatunto moraalisten ratkaisujen perustana
- omatunto (1) yhteiskunnan äänenä (kasvatuksen tulos), (2) Jumalan äänenä tai (3) alkuominaisuutena

B. Filosofisen etiikan historiaa

• Suuret uskonnot:
- moraalikysymykset esillä pyhissä kirjoissa
- dekalogi, Jeesuksen vuorisaarna (juutalaisuus+kristinusko)
- ahimsa-periaate, Karman laki, dharmat (hindulaisuus+buddhalaisuus)
- sharia eli uskonnollinen Koraaniin ja mm. hadith-perimätietoon perustuva laki (islam)
• Antiikin kreikkalaiset filosofit:
- SOKRATES (469-399 e.Kr.): onnellisuus tulee siitä, että tietää, mikä on hyvää
- PLATON (n. 427-347 e.Kr.): etiikan perusta ideamaailmassa, hyvä elämä
- ARISTOTELES (384-322 e.Kr.): hyve-etiikka, hyvien tapojen mukaan eläminen vie hyvään elämään
- eudaimonistinen hyveteoria: onnellisuus korkein hyvä
- EPIKUROS (342-270 e.Kr.): hedonismin isä, ylin itsearvo nautinto ja sen tuoma onni
• Keskiajan katoliset filosofit:
- AUGUSTINUS (354-430 j.Kr.): suurin hyve Jumalan etsiminen, rakkaus; kehitteli oikeutetun sodan teorian
- TUOMAS AKVINOLAINEN (1225-1274): hyveiden korostus, Jumalan laki ihmisen sisällä
• Uuden ajan ja valistuksen filosofit:
- THOMAS HOBBES (1588-1679): yhteiskuntasopimus, jossa luovutaan vahvemman oikeudesta ja sitoudutaan ns. luonnonoikeuteen (kaiken yllä oleviin eettisiin arvoihin)
- JOHN LOCKE (1632-1704): etiikka kuin matematiikkaa; kaikki päätyvät järjen avulla samaan tulokseen, liberalistisen etiikan isä
- DAVID HUME (1711-1776): Humen giljotiini, jonka mukaan "mitä on, ei voi päätellä, miten pitäisi olla", ts. tosiasioista ei voi päätellä arvoja
- etiikan perustana sympatian tunne (esim. sääli kidutettua ihmistä kohtaan)
- IMMANUEL KANT (1724-1804): kategorinen imperatiivi (1) = toimi niin, että toimintaasi ohjaava periaate voitaisiin nostaa yleiseksi laiksi, (2) = kohtele toista ihmistä aina päämääränä, älä koskaan välineenä
- JEREMY BENTHAM (1748-1832): utilitaristi ja hedonisti - mielihyvää ja nautintoa mahdollisimman monelle ihmiselle
• 1800- ja 1900-luvun filosofeja:
- JOHN STUART MILL (1806-1873): utilitaristi
- FRIEDRICH NIETZSCHE (1844-1900): moraali orjuuttaa (kristinuskon syytä); yli-ihminen luo omat sääntönsä ja päämääränsä
- G.E. MOORE (1873-1958) engl.: on vain yksi arvo: "hyvä". Naturalistinen virhepäätelmä = objektin arvo (eettiset tai esteettiset) riippuu sen kuvauksesta, luonnollisista ominaisuuksista. Arvot ja tosiseikat ovat siis riippumattomia toisistaan.
- JOHN RAWLS (1921-2002): Oikeudenmukaisuusteoria (minimax-periaate, jossa heikoimman osa maksimoitava) ja ajatus ihmisen arvoista elämänsuunnitelman osina (urheilija arvostaa kuntoa)

C. Yksilön moraalinen kehitys

• Lawrence Kohlbergin (1927-1987) moraaliteorian pääpiirteet:
I ESIMORAALINEN TASO
- alle 9 v, osa murrosikäisistä, rikolliset
- moraaliperiaatteet toisten ihmisten asettamina
1. vaihe: Rangaistuksen ja tottelemisen moraali (teon fyysiset seuraukset määräävät hyvyyden/pahuuden)
2. vaihe: Itsekkään relativistinen moraali (oma tyydytys tärkeintä)
II SOVINNAISEN MORAALIN TASO
- oikea toiminta vallitsevaa järjestystä noudattamalla, kyselemättä
3. vaihe: Yksilöiden välinen, "kiltin lapsen" moraali (ryhmän sääntöjen noudattaminen)
4. vaihe: "Lain ja järjestyksen" moraali (moraalin perustana lain ja auktoriteetin kunnioitus)
III AUTONOMISEN MORAALIN TASO
- eli periaatteellisen moraalin taso
- arvot ja periaatteet määritellään itsenäisesti omantunnon perusteella
- kyky arvioida moraaliaan kriittisesti
5. vaihe: "Yhteiskuntasopimus" - laillisuusmoraali (teot oikeutettuja sopimusten ja motiivien perustalta)
6. vaihe: Yleispätevien eettisten periaatteiden moraali (oikean/väärän omakohtainen määrittely sisäisten periaatteiden varassa)
• Carol Gilliganin kritiikki:
- Kohlbergin teoria miehistä ja järkeä korostavaa oikeudenmukaisuuden etiikkaa
- naisille tyypillistä tunteet huomioivaa ns. välittämisen etiikka

2. SEURAUSETIIKKA

• Eli teleologinen (kr. telos = päämäärä) etiikka (konsekventialismi, lat. consequens = seuraus)
• Teon moraalinen arvo määräytyy teon seurauksista
• Teko oikeutettu, mikäli seuraukset enemmän hyviä kuin pahoja
• Teleologisuus korostaa arvoja: pyrkiessään hyviin seurauksiin, ihmisen toiminnan taustalla ovat hänen arvonsa
• Inhimillinen toiminta perustuu arvoihin:
- vrt. esim. talon rakentaminen:
- taloudelliset arvot (materiaalin, tontin hinta)
- esteettiset arvot (talomalli, sisustus)
- terveydelliset arvot (puu, levyt) jne.
• Ihmisillä erilaisia arvoja, eri asiat arvokkaita (vrt. makuasiat - arvostat lihamakaronilaatikkoa, et läskisoosia)
- ovatko toiset arvot arvokkaampia?
- ns. vahvat eli korkeat arvot perustuvat luonnollisiin tarpeisiin (ravinto, lämpö, terveys)
• UTILITARISMI (utilitas = hyöty): mahdollisimman suuri hyöty mahdollisimman suurelle joukolle
- hyöty ei ole pelkkä nautinto vaan harkittujen elämäntavoitteiden toteutumista
- utilitaristinen altruismi = yhteisön etu oman edun edelle
- 1) hedonistinen eli mielihyväutilitarismi: mielihyvä ja onnellisuus arvokasta (ongelmana esim. huumeiden aiheuttama mielihyvä)
- 2) preferenssi- eli valintautilitarismi: yksilöillä mahdollisuus itse valita eri valintamahdollisuuksista omasta mielestään paras
- mahdollisten (potentiaalisten) ihmisten hyvinvointi (abortit, ekokatastrofit, saastuminen jne.)?
• EGOISMI eli itsekkyys: mahdollisimman paljon hyvää itselleni, ei niinkään muille
- 1) psykologisen egoismin mukaan ihminen toimii aina tavoitellen omaa etuaan
- 2) eettisen egoismin mukaan toisten huomioon ottaminen palvelee lopulta myös henkilön omaa etua
• ALTRUISMI: hyöty/hyvä muille, ei niinkään itselle.

3. VELVOLLISUUSETIIKKA

• Eli deontologinen (kr. deon = velvollisuus) etiikka
• Jotkut teot ovat vääriä, toiset oikeita. Vääriä on vältettävä, oikeiden tekeminen on velvollisuus.
• Kantin kategoriset imperatiivit (ks. edellä), Jeesuksen ja Kungfutsen "kultainen sääntö"
- Jeesus: "Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille" (Matt.7:12)
• Teon motiivit ratkaisevia (ns. mielialaetiikka, pyrkimys kaikessa hyvän tahdon toteuttamiseen)
• Velvollisuudentunnon määrää ihmisen oma käsitys siitä, mikä on oikein (autonominen tahto) > moraalilaki nousee ihmisen sisältä
• Sääntödeontologinen etiikka: tiettyä moraalisääntöä on noudatettava tilanteesta riippumatta (esim. on puhuttava aina totta)
• Tilanne-etiikka (eli prima facie/ensi näkemältä - eli tekodeontologinen etiikka): tilanne ratkaisee onko teko oikein vai väärin
- seuraus- ja velvollisuusetiikan välissä
- yleisiä moraalinormeja ei ole olemassa
- Jean-Paul Sartre (eksistentialisti): kaikissa tilanteissa sinun on tehtävä aidosti oma vapaa valintasi
• Sopimusetiikka, jossa yhteisesti hyväksytty yhteiskuntasopimus siitä, miten tulee elää >
• John Locken ns. liberalistinen etiikka teoksessa Tutkielma hallitusvallasta
- miten eri ihmisten pyrkimykset sovitettavissa toisiinsa
- velvollisuus tyydyttää työn avulla omat halunsa
- Locken premissit yhteisön ongelmien ratkaisemiseksi: 1) tasavertaisuus, kaikkien ihmisten tahto yhtä arvokas, 2) velvollisuus Jumalaa kohtaan, toisten ihmisten pyrkimysten vahingoittamiseen ei kenelläkään ole oikeutta
- jokaisella oikeus omaan persoonaan, omaan vapauteen ja omaan omaisuuteen
* ihmisoikeuksien etiikka (esim. YK:n julistus)
• John Rawlsin yhteiskuntasopimusteoria kirjassaan Oikeudenmukaisuusteoria
- oikeudenmukainen yhteiskunta on sellainen, jonka järkevät ihmiset järjestäisivät, jos he eivät tietäisi, mihin asemaan he itse tuossa yhteiskunnassa joutuvat
- yhteiskunta järjestettävä minimax-periaatteen mukaisesti: heikoimmalle jääneen (minimi) osa mahdollisimman hyväksi (maksimaaliseksi), koska et tiedä, joutuisitko ehkä itse heikoimman osaan
• Ihmisoikeuksista myös eläinten ja koko luomakunnan oikeuksiin

4. HYVE-ETIIKKA

• Päähuomio moraalisen toimijan persoonassa (hyvyydessä luonteenpiirteenä), ei niinkään teoissa ja niiden seurauksissa
• Hyvä on hankittu luonteenpiirre, joka toteuttaa ihmisen tarkoituksen tai joka ansaitsee ihailua
• Jo Platonilla Valtio-dialogissa hyveet:

SIELUN OSA	JÄRKI	TAHTO	TUNNE
HYVE	viisaus	tahdonlujuus urhoollisuus	kohtuullisuus
PAHE	ymmärtämättömyys hulluus	pelkuruus	kohtuuttomuus tunteellisuus hillittömyys

- hyveet: oikeamielisyys = viisaus + urhoollisuus + kohtuullisuus
- paheet: julmuus, ahneus, siveettyömyys ja laiskuus
• Hyve-etiikan klassikko Aristoteleen teos Nikomakhoksen etiikka
- ihmiselämän tavoitteena onnellisuus
- hyvä elämä johtaa onnellisuuteen
- ihmisen hyveet:
1) luonteen hyveet (rohkeus, anteliaisuus, rauhallisuus, kohtuullisuus)
2) järjen hyveet (harkinta, kyky teoreettiseen mietiskelyyn)
- tärkeämpi
- naturalistinen etiikka: mitä enemmän käytän järkeäni, sitä enemmän aktualisoidun ihmiseksi
- "kultaisen keskitien" etiikka: äärimmäisyyksien väliltä löytyy paras vaihtoehto:
pelkuruus - rohkeus - uhkarohkeus
tuhlaavaisuus - anteliaisuus - saituus
nöyryys - ylpeys - turhamaisuus
• Keskiajan katolisuus sai vaikutteet Aristoteleelta
- Seitsemän hyvettä: rakkaus, usko, toivo (< kirkkoisä Ambrosiuksen lisäys 300-luvulla), oikeamielisyys, viisaus, rohkeus, kohtuullisuus
- Seitsemän pahetta (kuolemansyntiä): ylpeys, kateus, ahneus, viha, mässäily, huoruus, valheellisuus
• (1) Hyveellinen ihminen tekee oikein tietäen mikä on oikein, (2) heikko ihminen tekee väärin joutuen houkutuksiin, vaikka tietää, mikä on oikein, (3) vahva ihminen tekee oikein houkutuksista huolimatta, koska tietää mikä on oikein.
• Hyve-etiikan ongelmana yksilön pyrkimys omaan onnellisuuteen, johon käytännössä pyritään usein aiheuttamalla pahaa toisille (esim. kilpailu)
• Jean-Jacques Rousseaun (1712-1778) ratkaisu teoksessa Yhteiskuntasopimuksesta: ihmisyhteisössä toimii yleistahto, joka on yhteinen kaikille ryhmän ihmisille (yhteisön etu on oma etu)
• Kommunitarismi eli yhteisöetiikka, jonka mukaan kulttuuri (ja yhteisö) määrää arvot ja hyvän elämän
- kommunitarismi luo harmonian, ihmisillä samat arvot
- liberalismi luo ristiriitoja, eri ihmisillä eri arvot
• Protestanttinen ja porvarillinen hyvekäsitys: menestyminen työssä ja tämän tuoma palkka on hyve (vrt. Max Weberin tutkimukset)
• Nyk. hyveteoreetikko Alasdair MacIntyre puolustaa uskonnon merkitystä ihmisten moraalin perustana (teos Hyveen jälkeen): hyveet luonteenpiirteitä, jotka auttavat ihmistä hyvien päämäärien eli eri asioiden "sisäisten hyvien" saavuttamisessa (esim. ulkoinen hyvä = epäreilu voitto pelissä, sisäinen hyvä = rehti voitto)

5. SOVELTAVA ETIIKKA

• Soveltava etiikka pohtii erilaisia ihmistä ja yhteisöä koskevia moraaliongelmia.
• Nykyaikaisia eettisiä ongelmia:
- abortti, eutanasia
- seksuaalietiikka: homo/heteroseksuaalisuus, pedofilia, prostituutio
- kidutus, kuolemanrangaistus
- terrorismi, aseteollisuus, aseellinen palvelus vs. siviilipalvelus, pasifismi
- geeniteknologia
- eläinkokeet, ekokatastrofit, ilmaston lämpeneminen
- lapsityövoima, naisten tasa-arvo
- median etiikka: mainonta, väkivaltaviihde, porno (tv, tietokonepelit jne.)