FILOSOFIA

1. ANTIIKIN FILOSOFIA

A. Esisokraattiset filosofit

• THALES (N. 624-550 E.KR.)
- kuului Miletoksen koulukuntaan (Kreikka)
- astronomi ja matemaatikko
- ontologiassa etsi alkusubstanssia (arkhe) : "Kaikki on vettä" (vedestä syntyy kaasut ja kiinteät aineet)
• ANAKSIMANDROS (610-547 E.KR.)
- arkhe on "apeiron" = rajaton
- apeiron synnyttää materian
- on useita maailmoja
- kosminen oikeus: rikosta seuraa vääjäämättä rangaistus
• ANAKSIMENES (N. 600 E.KR.)
- arkhe on ilma
- sielu on ilmaa
- ilma voi a) tihentyä (>vesi>maa>kivi) tai b) ohentua (>tuli)
• HERAKLEITOS (535-475 E.KR.)
- Efesoksesta
- "kaikki virtaa" (panta rhei) -oppi, kaikki muuttuu
- substanssina tuli (Jumala on ikuinen alkutuli)
- logos = maailmanjärjestys, -järki; kaaoksen vastakohta ja se kaava, jonka mukaan kaikki tapahtuu
- logos pitää kaikkea yllä
• PYTHAGORAS (N. 500 E.KR.)
- matemaatikko (a2+b2=c2)
- perusti Etelä-Italiaan Krotonin veljeskunnan, jossa tiukat tavat
- arkhe on luvut (jotka itsenäisiä olioita)
- sielu puhdistuu matematiikan harrastamisen kautta
- sielunvaellusoppi, vegetaristi
• PARMENIDES (N. 450 E.KR.)
- elealainen koulukunta (Etelä-Italia)
- tieto-opissa rationalisti
- oleva on muuttumaton, ikuinen
- oleva on kaikkialla (>liikkumaton)
- kiistää alkuaineen (vastusti miletolaisia)
• ZENON (N. 490-430 E.KR.)
- puolusti Parmenidesta
- liike on harhaa: "lentävän nuolen paradoksi", "Akhilles ja kilpikonna", "stadiumargumentti"
• EMPEDOKLES (N. 440 E.KR.)
- lääkäri ja mystikko Sisiliasta
- pidettiin omana aikanaan "jumalana"
- jälleensyntymisoppi ("minä olen ollut poika, tyttö, lintu ja meren mykkä kala")
- neljä alkusubstanssia: tuli, vesi, ilma ja maa
- kaksi prinsiippiä: rakkaus (filia) yhdistää ja viha (neikos) erottaa
• ANAKSAGORAS (N. 500-427 E.KR.)
- Ateenasta
- rajaton määrä yksinkertaisia substansseja, "siemeniä"
- muuttumattomuus-oppi
- prinsiippi: järki (nous), maailmankaikkeus on järkevä, nous on ohuinta ja hienointa ainetta
• DEMOKRITOS (SYNT. N. 460 E.KR.)
- atomisti
- atomit jakamattomia, kovia, läpäisemättömiä, jatkuvassa putoamisliikkeessä
- atomien törmäyksistä syntyvät aistimukset
- materialisti, mekanisti ja deterministi
- atomeja: 1) sieluatomit (hienorak.), 2) aineatomit
- elämä = sieluatomit yhtyvät aineatomeihin
- kuoleminen = atomit katoavat

B. Antiikin Kreikan kolme suurinta

• SOKRATES (470-399 E.KR.)
- tiedot Platonin ja Kseonofonin teoksista
- ei omaa kirjallisuutta
- keskusteli oppilasjoukon kanssa kysymyksin
- tuomittiin juomaan myrkkymalja: syynä uudet käsitykset jumalista ja nuorison turmeleminen
- "Tunne itsesi", "Hyve on tietoa" (= tiedon avulla voit elää oikein)
• PLATON (427-347 E.KR.)
- Sokrateen oppilas
- perusti filosofikoulun, Akatemian (387)
- teoksia: Georgias, Pidot, Valtio (Politeia), Sofistit, Lait ym.
- ideaoppi: luolavertaus > aistimaailman ilmiöt vain heijastumia ideamaailmasta
- valtio-oppi: ihanteena aristokraattinen filosofien ("vartijoiden") johtama säätyvaltio, jota sotilaat suojaavat ja työn tekevät työläiset (rahvas)
- oppi kuolemattomuudesta: sielu ja ruumis eri (dualismi), sielu on ihmisen idea, sielunvaellusoppi
- tieto-opillisesti rationalisti
• ARISTOTELES (384-322 E.KR.)
- Platonin oppilas, Aleksanteri Suuren opettaja
- hylkäsi Platonin ideaopin
- peripateettinen ("ympärikävelevä") koulu Lykeion Ateenassa
- Mitä olio on?
- forma = muoto, materia = aines
- olion forma erottaa sen muista olioista
- Miten olio tulee olioksi?
- potentiaalisuus (=mahdollisuus), aktuaalisuus (= toteutuminen)
- jokainen olio on idullaan jo se, mikä siitä tulee
- Miksi maailma on sellainen kuin se on?
1) materiaalinen syy: jokainen olio on jotakin ainesta (mänty on puuta)
2) formaalinen syy: jokaiselle kehittyy jokin muoto (siemenestä mänty, ei kuusi)
3) kausaalinen syy: voima, joka panee kehityksen liikkeelle (männyn syynä männyt)
4) finaalinen syy: kaikella päämäärä, joksi se aktualisoituu (männyn siemen männyksi)
- eudaimonistinen hyve-etiikka (ks. FI2)
- logiikan kehittelijä
- teoksia: Fysiikka, Metafysiikka, Nikomakhoksen etiikka, Runousoppi

C. Elämänfilosofiaa ja uskontoa

• EPIKUROS (341-270 E.KR.)
- filosofian päämäärä: vapautuminen peloista ja mielenrauha
- perustana Demokritoksen atomioppi
- aistitodellisuus on varmaa
- hyveenä henkinen nautinto (hedonismi)
• STOALAISUUS (300 E.KR. -200 J.KR.)
- mm. Zenon, Seneca, Epiktetos, Marcus Aurelius
- tietoteoria: jyrkkää empirismiä
- ontologia: monistista materialismia
- etiikka: hyve on todellista tietoa, pahe on tietämättömyyttä, hyve johtaa mielenrauhaan
• UUSPLATONISMI (N. 200-600 J.KR.)
- perustaja Ammonios Sakkas (säkinkantaja) (200 j.Kr.), jolla oppilaana Origenes ja Plotinos
- Plotinos (204-269 j.Kr.):
- Jumala (ei henkilö, vaan "Se") ylimpänä
- muoto, sielu on hyvää, materia on pahaa
- emanaatio = Jumalasta virtaa/syntyy muu
- 1) maailmanjärki (nous), jossa ideat >
- 2) maailmansielu, jossa yksittäiset sielut >
- 3) havaittava maailma
- remanaatio = paluu Jumalaan tiedon ja ekstaasin kautta

2. KESKIAJAN FILOSOFIA

• AUGUSTINUS (354-430 J.KR.)
- ns. patristiikan (kirkkoisien) edustaja
- uusplatonismi liittyy kristilliseen teologiaan
- ks. UE2
• AVICENNA (980-1037 J.KR.)
- Abu Ali Ibn Sina, persialainen filosofi
- yhdisti aristotelismin, uusplatonismin ja islamin
- yli 100 teosta, käännettiin latinaksi
- vaikutti keskiajan filosofiaan ja lääketieteeseen
• PIERRE ABELARD (1079-1142 J.KR.)
- ransk. skolastiikan (=kouluteologian) kehittelijä
- platonisti
- "ymmärrän, jotta uskoisin"
- kuuluisa rakkaustarina oppilaansa Heloisen kanssa
• AVERROES (1126-1198 J.KR.)
- Ibn Rusd, huomattavin arabifilosofi
- kommentaarit Aristoteleen teoksiin vaikuttivat keskiajan filosofiaan ja skolastiikkaan
• TUOMAS AKVINOLAINEN (1225-1274 J.KR.)
- ital. Albertus Magnuksen (dominikaanisystemaatikon) oppilas
- katolisen kirkon tärkein opettaja (1567), filosofi (1879) ja pyhimys (1323)
- pääteos: Summa Theologica (kristinuskon kokonaisesitys)
- ontologia Aristoteleelta, forma ja materia, olemassaolo hierarkkinen (kivistä ihmiseen ja Jumalaan)
- viisi jumalatodistusta:
1) kineettinen todistus: liike vaatii Liikuttajan
2) kausaalitodistus: syy-seuraus-ketju vaatii ensimmäisen syyn
3) kontingenssitodistus: vaatii välttämättömän (riippumattoman) olennon, joka antaa kaikille ei-välttämättömille olemisen
4) henologinen todistus: olioiden ja asioiden hierarkia vaatii päätepisteen, esim. korkeimman hyvän
5) teleologinen todistus: maailman tapahtumien päämäärät vaativat suunnittelijan
• JOHANNES DUNS SCOTUS (1266-1308 J.KR.)
- "aasi" ja tomismin kriitikko Skotlannista
- "doctor subtilis" eli hienostunut opettaja
- kriittisessä teräväjärkisyydessään voittamaton
- kiisti järjen primaatin, tahto ja usko hallitsevana
- tiedon ja uskon välillä kuilu
- järjellä ei voi kumota eikä todistaa Jumalaa
• WILHELM OCCAMILAINEN (1300-1349 J.KR.)
- engl. Duns Scotuksen seuraaja
- nominalisti: vain yksilö-oliot olemassa (universaalit eli yleiskäsitteet vain nimiä)
- tieto ei johda Jumalaan
- "Occamin partaveitsi": oletettava niin vähän kuin mahdollista ts. yksinkertainen selitys pätevin selitys (siksi mm. jumalatodistuksia ei tieteellisesti hyväksytä)

3. UUDEN AJAN FILOSOFIA

A. Yhteiskunta- ja luonnontutkijafilosofeja

• THOMAS MORE (1478-1535 J.KR.)
- engl. Henrik VIII lakimies ja lordikansleri, jonka H. mestautti
- pääteos: Utopia
- Utopia, mielikuvitussaari, jossa 54 kaupunkia, kaikki yksityiskodit samanlaisia, ei lukkoja, tasakatot, joka 10. vuosi vaihdetaan taloja, kananmunia hautoo koneet (!), samanlaiset asut, työpäivä 6 h, usk. Suvaitsevuus, rikolliset orjina (ks. FI4)
• GALILEO GALILEI (1564-1642 J.KR.)
- mekaniikka ja liikeoppi, havainnoiva tähtitiede
- puolusti kopernikaanista mallia
- katolinen inkvisitio määräsi kotiarestiin vsta 1634 (kumottiin 1992)
• FRANCIS BACON (1561-1626 J.KR.)
- ks. FI3 (induktiivisen menetelmän kehittelijä, "tieto on valtaa", idolat)
• THOMAS HOBBES (1588-1679 J.KR.)
- engl. materialisti (kaikki ainetta, ruumis synnyttää sielun) ja nominalisti
- utilitarismin isähahmo
- etiikassa vahvemman oikeus, korkein arvo säilyttää henkensä
- pääteos: The Leviathan, jossa ihmiset tekevät yhteiskuntasopimuksen jäädä keskusauktoriteetin valvontaan (ks. FI4)

B. Mannermainen rationalismi

• RENE DESCARTES (1596-1650 J.KR.)
- ransk. matemaatikko ja luonnontieteilijä, jesuiitta
- pyrki löytämään tiedon absoluuttisen perustan
- järki tiedon lähteenä (a priori)
- johdonmukainen epäily: mitään ei saa pitää totuutena ennen kuin se on osoitettu
- "Ajattelen siis olen (olemassa)" (cogito, ergo sum)
- synnynnäiset a priori -totuudet:
- ajatteleminen (sielu)
- Jumalan idea (ontologinen todistus)
- ex nihilo nihil fit (tyhjästä ei voi tulla mitään)
- olio ei voi olla sekä olemassa että olematta yhtä aikaa
- tehtyä tekoa ei saa ei-tapahtuneeksi
- dualismi (Augustinukselta): 1) henki = mieli, 2) materia
• BARUCH SPINOZA (1632-1677 J.KR.)
- alank. "harhaoppinut" juutalainen
- kaikkea katsottava "ikuisuuden näkökulmasta": ei pahaa, ei ihmeitä
- monismi = Jumala on luonto (panteistinen)
- determinismi = kaikki tapahtuu välttämättä
- Jumala tavoittamaton: tavoitetaan vaikenemalla
- korkein hyvä = tieto Jumalasta
• GOTTFRIED WILHELM LEIBNIZ (1646-1716 J.KR.)
- saks. yleisnero, ihmelapsi (20-v. tohtori), matemaatikko (keksi differentiaali- ja integraalilaskennan, laskukoneen), loogikko
- korosti matemaatikkona järkeä, luonnontieteessä havaintoa (empirismiä)
- ontologia: kaikki koostuu monadeista = sielullisista "atomeista", jotka eivät häviä
- teologia: Jumala on (ontologinen ja kosmologinen todistus)
- "paras mahdollinen maailma", jossa paha kontrastina korostaa hyvyyttä ja kauneutta (teodikean ongelma)

C. Brittiläinen empirismi

• JOHN LOCKE (1632-1704 J.KR.)
- empirismin ja valistusajattelun isä
- ulkomaailman oliot synnyttävät meissä "mielteitä" (representationalismi)
- kaikki tieto a posteriori, ihminen "tabula rasa"
- liberalistinen etiikka: vapaus, tasa-arvo (ks. FI2)
• GEORGE BERKELEY (1685-1753 J.KR.)
- irl. filosofi ja piispa, idealisti ja empiristi
- todellista tietoisuus eli henki ja sen aistimukset
- aine on tajuntamme luomaa
- "oleminen on havaittuna olemista" (esse est percipi)
- Jumala havainnoi kaikkea > oliot ovat
• DAVID HUME (1711-1776 J.KR.)
- skotl. skeptikko: ei varmaa tietoa mistään
- kausaliteetin kritiikki: syy-suhteet kokemuksissamme, ei todellisuudessa
- "Humen giljotiini": tosiasioista ei voi päätellä arvoja

D. Valistuksesta Kantiin

• RANSKALAISET VALISTUSFILOSOFIT
- korosti järkeä, tiedon, kasvatuksen ja sivistyksen yhteiskunnallista merkitystä sekä suvaitsevaisuuden ja yleisen humaanisuuden ihanteita
- edistysajatus: kansansivistys, terveydenhoito, tiedonvälitys
- uskonnonkritiikki
- Montesquieun (1689-1755) valtiovallan kolmijako: lakiasäätävä valta, toimeenpanovalta ja tuomiovalta erotettava toisistaan
- Voltaire eli François-Marie Arouet (1694-1778), ransk. kirjailija, yhteiskuntafilosofi ja historioitsija: vastusti kaikkea suvaitsemattomuutta
- Rousseau Jean-Jacques (1712-1778), sveits.-ransk. yhteiskunta- ja kasvatusteoreetikko (teos: Émile), kulttuurifilosofi: takaisin "luontoon"
• ENSYKLOPEDISTIT
- Denis Diderotin ja Jean le Rond d'Alembertin Pariisissa 1751-80 julkaiseman Encyclopédien kirjoittajat (mm. em.) ja sen aatteiden kannattajat
- 28 osaa tieteistä, taiteista ym.
- kritisoitiin kirkon vanhoillisuutta, ihmeitä sekä kaikkea mitä ei voitu selittää järjellä
- uudistusmielisyys, suvaitsevaisuus
• IMMANUEL KANT (1724-1804 J.KR.)
- saks. ns. kriittisen filosofian luoja: pyrkimys rationalismin ja empirismin synteesiin
- "Puhtaan järjen kritiikki" (pääteos) käsittelee tietoteoriaa:
- tietoa sekä a priori että a posteriori
- lauseet analyyttisiä (ei tuo lisää tietoa, predikaatti sisältyy subjektiin) tai synteettisiä (tuo lisätietoa)
- a: "kaikki kappaleet ovat ulottuvaisia" (a priori)
- s: "kaikki kappaleet ovat painavia" (vaatii empiriaa)
- Onko synteettisiä a priori lauseita olemassa? ON!: "Suora viiva on lyhin tie kahden pisteen välillä" tai "7+5=12" (eivät evidenttejä vaan a priori)
- maailma jakautunut fenomenaaliseen kokemusmaailmaan ja noumenaaliseen olioiden maailmaan: saamme tietoa kokemuksista, emme olioista itsestään (das Ding an sich)
- "Käytännöllisen järjen kritiikki" pohtii moraalikysymyksiä: mm. kategorinen imperatiivi
- "Ikuiseen rauhaan" tuo idean Euroopan yhdysvalloista rauhan turvaamiseksi

4. FILOSOFEJA 1800-LUVULTA NYKYAIKAAN

A. Idealismista irrationalismiin

• IDEALISMI
- FRIEDRICH HEGEL (saks. idealisti ja rationalisti 1770-1831 j.Kr.):
- filosofian jako: 1) logiikka (sis. Metafysiikan),2) luonnonfilosofia ja 3) hengenfilosofia (ps, usk, fi)
- todellisuus on hengen eli tietoisuuden itseliikuntoa > dialektinen kehitysprosessi esim. uskonnoissa, politiikassa (teesi > antiteesi > synteesi)
- subjektiivinen henki = ihmisen tietokyky
- objektiivinen henki = ihmisen luoma kulttuuri, yhteiskunta, historia
- absoluuttinen henki (tuo vapauden) = taide, filosofia, uskonto (krist. mystikko)
- ARTHUR SCHOPENHAUER (saks. 1788-1860):
- vastusti Hegeliä, ihaili Kantia
- vastusti krist, ihaili hindulaisuutta ja buddhalaisuutta
- "maailma on mielikuvani", ilmiömaailma riippuu tiedostavan subjektin tajunnasta
- S:n pessimismi: ihmisen sisin on luonnonvietti ("tahto") > vaellamme päämäärättöminä saamatta tyydytystä > elämä on kärsimystä
- maailmamme on huonoin mahdollinen maailma!
- ihmiset elämän vankeina > säälin tunne etiikan lähtökohta
• MARXISMI
- KARL MARX (saks. 1818-1883)
- vaikutteita Hegeliltä
- Pääteokset: Pääoma, Kommunistinen manifesti (Engelsin kanssa)
- Dialektinen materialismi: aine kehittyy yhä monimuotoisemmiksi olioiksi (atomit>molekyylit>solut> kasvit>eläimet>ihminen>yhteiskunta) vastakkaisten voimien jännityksen purkautuessa (teesi>antiteesi>synteesi)
- Historiallinen materialismi: jokin yht.k. järjestelmä (esim. kapitalismi) synnyttää itseään tuhoavia voimia (talouspula, työttömyys) > syntyy uusi järjestelmä
- yhteiskunnallisen kehityksen perusta: alarakenne (talousrakenne, työläiset), ylärakenne (ideologiat, uskonnot, taide ym.)
• PRAGMATISMI
- kehittelijät: yhdysv. Charles S. Peirce, William James ja John Dewey
- absoluuttinen tieto ja totuus mahdotonta
- totuuden kriteerinä soveltuvuus käytännön ongelmien ratkaisemiseen
- korostaa tiedon merkitystä ja hyötyä käytännössä
- uskonto hyväksytään mikäli se toimii ja tuo hyötyä
• IRRATIONALISMI
- FRIEDRICH NIETZSCHE (saks. 1844-1900)
- irrationalismi on suuntaus, joka pitää tiettyjä asioita (uskonto, estetiikka ym.) järjettöminä
- sankarimoraali, yli-ihminen - ihmisen tulee itse luoda moraalinsa ja elämäntiensä
- auktoriteettiajattelun vastustaja
- vastusti kristinuskoa, sen orjamoraalia; oli ateisti ja sovinisti
- luterilaisen papin poika, joka sai vaikutteita Schopenhauerin pessimismistä ja säveltäjä Wagnerilta
- Teoksia: Näin puhui Zarathustra, Antikristus, Ecce homo, Hyvän ja pahan tuolla puolen - kuoli mielisairaana

B. Looginen positivismi ja analyyttinen filosofia

• Looginen positivismi (looginen empirismi, uuspositivismi) syntyi 1920-30 luvun Wienissä
- taustana August Comten (1798-1857) positivismi = luotettava tieto voi perustua vain "positiiviseen kokemukseen" eli havaintoon
- teologia ja metafysiikka hylätään
- verifioimisteesi: "Lause on mielekäs, jos se voidaan täydellisesti osoittaa todeksi tai epätodeksi välittömän havainnon perusteella." > ongelmaksi "kaikki"-lauseet
- Analyyttinen filosofia pyrki ratkaisemaan fil. ongelmat logiikan avulla
- useimmat fil. ongelmat johtuvat kielen väärinkäytöstä
• LUDWIG WITTGENSTEIN (itäv. 1889-1951 J.KR.)
- rikkaasta wieniläissuvusta. Antoi perintönsä sisaruksilleen, Cambridgen yliopiston opettaja, osallistui vapaaehtoisena 1. maailmansotaan joutuen vangiksi, vietti aikaansa mm. Norjan vuonoissa, luostarin puutarhurina, maalaiskansakoulunopettajana, pyrki arkiseen työhön Neuvostoliittoon, järjesti filosofian oppilailleen työpaikkoja tehtaasta, kuoli eturauhassyöpään
- ns. kielifilosofian tärkein edustaja, jonka mukaan filosofiset ongelmat ovat virheellisen kielenkäytön tulosta (kielipeli, eri aloilla käytämme erilaista kieltä - emme voisi ymmärtää leijonaa, vaikka se puhuisi kieltämme, sillä emme ymmärrä leijonan elintapaa ja maailmaa)
- aluksi pyrki luomaan ideaalikielen, jonka avulla todellisuus voitaisiin kuvata täsmällisesti (pääteoksessa: Tractatus Logico-Philosophcius, 1922)
• BERTRAND RUSSELL (engl. 1872-1970 J.KR.)
- pääteos: Principia Mathematica
- loogikko, matemaatikko
- maailman rakenne on sama kuin kielen looginen rakenne > pyrittävä kielen tarkkaan analyysiin

C. Fenomenologia ja eksistentialismi

• EDMUND HUSSERL (saks. 1859-1938)
- F:n isä, pyrkimyksenä: 1) luoda kaiken tiedon varma perusta, 2) tehdä filosofiasta ankaratkin tieteen kriteerit täyttävää
- menetelmänä reduktio: tutkimus kohdistuu siihen, mikä selkeästi ja välittömästi havaittavissa asiassa itsessään (Zu den Sachen selbst)
> fenomeeni = esillä oleva, ilmenevä
- kohteesta eliminoidaan kaikki ylimääräinen > pyrkimys puhtaaseen havaintoon
- eroaa empirismistä: f. ei vaadi tutkittavan kohteen välitöntä havaitsemista/olemista! (talon rakennetta voidaan tutkia vielä senkin jälkeen kun talo on romahtanut, oikeamielinen ihm voidaan määritellä, vaikkei tällaista olisi)
- tajunnan intentionaalisuus: 1) tajunta suuntautunut aina johonkin (kun vihaan, vihaan jotakin; kun näen, näen jotakin), 2) sama esine (kohde) voi herättää toisinaan surun, ilon, pelon jne. tunteita (kohde sama, intentiot muuttuvat)
• SÖREN KIERKEGAARD (tansk. 1813-1855)
- E:n isä, krist. kirjailija
- vain sellainen tieto, joka kohdistuu eksistenssiini, on olennaista (ts. uskonnollis-eettinen tieto tärkeää)
- elämän tyhjyys koetaan ahdistuksena (Angst; ei pelkoa, jolla on kohde) > pyrkimys autenttiseen elämään
- K:n olemisen tasot: 1) esteettinen, 2) eettinen ja 3) uskonnollinen oleminen (3 korkein taso)
- essentia = olion olemus (mitä jokin on?)
- eksistentia (lat. ex-sistere, astua esiin) = olemassaolo (mitä olen tässä ja nyt todellisesti?), olion ainutlaatuinen olemus
• MARTIN HEIDEGGER (saks. 1889-1976)
- ongelma: ihminen sidottu ajallisuuteen > ei voi tavoittaa lopullista (metafyysistä) totuutta
- ihmisen olemassaolo on aina keskeneräistä
- oleminen on joko epäaitoa (syö, juo, nukkuu ym.) tai aitoa (sisäistä, eksistenssin pohdintaa)
• JEAN-PAUL SARTRE (ransk. 1905-1980)
- Nobel-kirjailija
- oliot syntyvät ilman tarkoitusta, jatkavat elämäänsä heikkoudessa, kuolevat sattumalta - kaikki on absurdia
- heitetty vapauteen: ihminen on valintansa, se miksi hän itsensä tekee (samalla S:lla determinismiä: emme voi valita mitään)