- Ruotsinkielisillä Fria Missionsförbundet omana kirkkokuntanaan

• Suomeen Ruotsista ja Englannista sivistyneistön tuomana 1870-luvulla (Radstock, Björkenheim, Boije)
- alkujuuret 1600-luvun englantilaisessa kongregationalismissa
- korostettiin persoonallista uskonratkaisua ja uskovien seurakuntaa

KATSAUS SUOMEN VAPAAKIRKOLLISUUDEN HISTORIAAN:
- vaikutteet: 1) Ruotsin Evankelisen Isänmaansäätiön (Evangeliska Fosterlandsstiftelsen, perustettu 1856 Rosenius) ja siitä lohjenneen Lähetysliiton (Svenska Missionsförbundet) kautta sekä 2) englantilaisen allianssiliikkeen kautta.
- vapaakirkollisuuteen vaikuttaneita henkilöitä mm. C.J.Hildenin (1869 Ruotsissa) ja Hjalmar Braxenin (1876) kääntymykset ja Peter Paul Waldenströmin (1838-1917, luterilainen pappi, joka luopui papinvirasta 1882, Roseniuksen kuoltua Pietisten-lehden päätoimittaja; ongelmana yksipuolinen sovitusoppi) vierailu Tampereella 1871. Muita: A.F.Tiselius (1837-1907), baptisti toimi Pietarsaaressa kesällä 1879 ja Vaasassa (myös Alba ja Hilda Hellman). 1880-luvulla mukaan tuli myös Antti Mäkinen (1857-1936) syvällinen Raamatun opettaja, Fredrik Waldemar Lönnbeck (1854-1914) ja Johan Alfred Karlberg (1885-1914).

TäRKEIMMäT VAIKUTTAJAT:
- Constantin Boije (1854-1934), aatelismiehen poika, uskoon 16-vuotiaana, meni 19-vuotiaana Ruotsin Evankelisen Isänmaansäätiön lähetyskouluun (roseniuslainen); joutui täällä kosketukseen vapaiden uskonnollisten piirien kanssa. Palasi Suomeen ja aloitti kesällä 1874 opettaja Jakob Forsbergin kanssa kokoustoiminnan Porvoon Sipoossa seurauksena herätys (1877 rakennettiin rukoushuone Vehkakoskelle). Boije siirtyi Pelastusarmeijaan v. 1889.
- Edvard Björkenheim (1856-1934), vuorineuvos Björkenheimin poika Isonkyrön Orismalan kylästä, uskoon Ultunan maanviljelyskoulussa 1875-77. Alkoi saarnata kotimaassa Orismalassa ja ruotsinkielisissä pitäjissä, joissa huoneet täyttyivät kuulijoista. Rakensi Vaasaan rukoushuoneen 1884. Osa baptisteja liittyi ehtoolliskysymyksen vuoksi tähän herätykseen. v. 1884 ehtoolliselle osallistui jo yli 100 henkeä. Björkenheimin kanssa alueella toimi myös Tiselius, joka vaikutti suuresti Orismalassa. Kävi Turussa, jonne 1884 tuli voimakas herätys. Päivittäin B:ia kävi puhuttelemassa 30-40 henkeä. Lopetti saarnaamisensa 1895 ja syrjäytyi vapaakirkollisen liikkeen johdosta 1905. Suosi ja tuki liikettä kuolemaansa saakka.
- lordi G.A. Radstock (1835-1913), Boije kutsui tämän Plymouth-veljiin kuuluneen vapaan evankelistan Suomeen Helsinkiin lokakuussa 1879. Radstock painotti henkilökohtaisen uskonratkaisun merkitystä ja piti sakaristossa jälkikokouksia (keskusteli halukkaiden kanssa). Herätys ruotsalaisen sivistyneistön keskuudessa. Helsingissä työ jatkui Radstockin tulkkien Tiseliuksen ja Boijen toimesta, vierailulla kävi Björkenheim (Pohjanmaan ja Helsingin herätykset alkavat liittyä yhteen).
- Hjalmar Braxen (1860-1909), tuli uskoon Oulussa ja opiskelemaan Helsinkiin teologiaa 1880 valmistuen TK:ksi 1884 ja aloittaen toiminnan vapaakirkollisuuden piirissä.

TäRKEITä VAIHEITA:
- Constantin Boije aloitti oman ehtoollisen vieton v. 1880 Sipoossa ja Helsingissä 1881. Helsinkiin hän järjesti Jumalan seurakunnan jäsenkortteineen (jäseniä heti alusta n.180) ja julkaisi Uskon elämä -lehteä (levikki pari tuhatta).
- 1884 rukoushuone Tampereelle
- aluksi voimakas allianssipiirre huipentumana suuri yhteiskristillinen allianssikokous Tampereella v. 1886; osallistui n. 300 ihmistä, joista 26 pappia puheenjohtajana piispa Alopaeus.
- Suomen Viikkolehti v. 1888; tarkoituksena koota eri piirien uskovat yhteen rakentumaan ja harjoittamaan veljesyhteyttä.
- v. 1889 laadittiin Vapaakirkollinen ohjelma, ja syntyi Vapaa Lähetys (ohjelman allekirjoitti: J.W.Lönnbeck, E.Björkenheim, J.A.Karlberg, A.Mäkinen ja H. Braxen). Vapaa Lähetys ymmärrettiin vielä kirkon sisäiseksi sisälähetysseuraksi. Esikuvana Ruotsin Lähetysliitto. Opillinen muuttuminen alkoi n. 1902; Braxen oli ottanut kasteen jo v. 1886 Tampereella. Vähitellen uskovien kaste tuli käyttöön suomalaisella puolella, kun ruotsinkieliset suosivat lapsikastetta. Kaste ei ollut edellytys seurakuntaan kuulumiseen ja ehtoollisyhteyteen.
- 1890-93 herätyksiä mm. Mikkelissä, Pohjanmaalla, Helsingissä, Keski-Suomessa ja Karjalassa. Keskisiä henkilöitä: Antti Mäkinen, Abraham Amirchanjanz (armenialainen pakolaispappi); herätykseen tulleet ylioppilaat: Kaarlo Waismaa, Eskil Renfors, Matti Saarinen ja Väinö Stenbäck. v. 1891 herätystä Jyväskylässä Fredrik Nyrenin (ruots.) kautta, kääntyi n. 300 ihmistä 7:ssä viikossa. Yksi kääntyneistä tuleva vaikuttaja Sulo Santeri Salmensaari (1874-1966).
- 1890-luvulla ensimmäinen kriisi: Ruotsista tuli pyhitysliikkeen oppi: "synnittömyysoppi", joka hajotti Vapaan Sisälähetyksen jakaen uskovat "synnillisiin" ja "synnittömiin", "vanhoihin" ja "nuoriin". "Synnittömien" ryhmän johtoon Väinö Stenbäck (sekä Erik Hertz); oppi: uskovainen "on muuttunut luonnostaani niin perusteellisesti, että liha ei häntä enää yhtään vaivaa, vaan se on kuoletettu", uskottiin pääseen jo "sapatin lepoon".
- v. 1890 ensimmäinen Vapaan Lähetyksen lähetti Kiinaan: Agnes Meyer, 1891 Vilhelmiina Arpiainen Kiinaan, v. 1898 jo 6 lähettiä Kiinan Sisämaanlähetyksen yhteydessä Kiinassa.
- 1911-21 uuden herätyksen aikaa "Synnittömien" johtajaksi Akseli Skutnabb (1875-1929), oppi synnittömyydestä hylättiin, mutta tilalle tuli oppi "koko maailman autuudesta": kaikki ihmiset pelastuvat ja jopa paholainen viimeisenä tuhlaajapoikana palaa Jumalan tykö ja sidotaan "Jumalan rakkauden kahleilla". V. 1900 Skutnabb ilmoitti ettei ole enää vapaakirkollinen, perustettiin 1905 Sanomia Armosta -lehti (muuttui Armon Sanomia), v. 1906 Vapaa Evankelinen Sisälähetys. Heikkoutena oli, että "Koko maailman autuusoppi" sammutti herätyksen.
- 1900 vapaakirkollisen liikkeen johtoon Hjalmar Braxen (Jotkut sanoneet, ettei kaksi suurta Braxen ja Skutnabb sopineet yhteen; syy todellisuudessa jakautumiseen juuri Skutnabbin jyrkkys opeissaan).
- 1905 Vapaa Lähetyksen saarnaajakoulu Tampereelle. Tampereen srk:ssa v. 1904 oli 145 jäsentä. Braxen toimi Treen saarnaajana (kuoli 1909).
- 1907 uusi herätyskausi (Suomessa kirkollinen "Hannulan aika"), johdossa Eeli (1888-1963; kävi Treen saarnaajakoulun) ja William Jokinen (1889-1958) (veljekset). Kokoustoiminta Etelä-Pohjanmaalla. Olivat jopa kasvissyöjiä pysyäkseen pirteinä herätyksen keskellä. 1907-11 E-Pohjanmaan herätykset (Kauhava, Lapua ja Jalasjärvi)
- 1911-20 kaupunkiherätyksen aikaa (mm. Mikkeli, Oulu ja Kuopio); v. 1911 Helsingissä 12 viikon kokoussarja Jokisen veljeksillä. n. 150 liittyi Christian Endeavour -järjestöön (tuli Suomeen 1898), jonka veljekset ottivat kokoustensa jälkihoitovälineeksi. Helsingissä toimi veljesten kanssa yhtäaikaa myös Albert Lunde ja G.Smidt (helluntaipioneeri). v. 1912 vuorossa Hämeenlinna, Lahti, Viipuri ja Jyväskylä; 1914 Turku, 1915 Tampere; myös Kotka ja Pori herätyksen vaikutuksessa.
- v. 1915 syntyivät nuorisojuhlat ja 1916 Nuorten Todistus (nyk. Todistus -lehti).
- v. 1922 Jokisen veljekset puhumassa Amerikassa.
- Jokisen veljesten kautta syntyneet todelliset herätystulokset jäivät vähäisiksi; sillä v. 1911 Vapaan Lähetyksen suomenkielisten määrä oli 1038 ja v. 1921 1202!
- 1921 ruotsinkieliset Fria Missionsfärbundet -nimiseksi
- 1922 suomenkieliset Suomen Vapaakirkoksi, joka rekisteröitiin 1923 uskonnonvapauslain tultua voimaan.
- 1932 5000:n jäsenen määrä ylittyy.
- 1946 perustettiin Santalan kansanopisto (nyk. johtaja Väinö A. Hyvönen)
- 1947 lakkautettiin C.E.-liitto ja nuoret liitettiin Suomen Vapaakirkon Nuoret -järjestöön.
- 1950 7700 jäsentä (ehtoollisjäseniä 4700)
- 1960 8800 jäsentä (lisäksi Fria Missionsförbundetissa n. 1000)
- Vapaakirkon esimiehiä eli kirkkokunnan johtajia: 1923-54 S.S.Salmensaari, 1954-74 Usko Vaismaa, 1975-1990 Erkki Verkkonen, 1991-2001 Jorma Kuusinen, 2001-2009 Olavi Rintala, 2009- Hannu Vuorinen.
- suurtyö vapaakirkollisessa herätyksessä alkuaikoina naisevankelistoilla kitaroineen.

• Aluksi luterilaisena herätysliikkeenä
• Rekisteröityi 1923
- uskonnonvapauslain voimaanastumisen myötä ensimmäisenä kirkkokuntana ja uskonnollisena yhteisönä
• jäseniä n. 13 800
- tarkka jäsenmäärä 31.12.2007: 13 786
- varsinaisten jäsenten määrä n. 8000, kokonaismäärä n. 13 800
- vapaakirkollinen liike on pikku hiljaa kasvattanut kannattajamääräänsä 90-luvulla
- vankinta kannatusaluetta Etelä- ja Keski-Suomi
- oma kirkkokunnan rekisteri, jonka perusteella tarkkakin jäsenmäärä saatavissa
- oma työntekijäkoulutus Hankoniemen kristillisen opiston yhteydessä, lisäksi kurssitoimintaa Jyväskylän maalaiskunnassa sijaitsevassa Kiponniemen kurssi- ja leirikeskuksessa
- kirkkokunnan työntekijöiksi kutsutaan, koulutuksessa kelpaa myös esim. Helsingin yliopistossa suoritettu teologinen tutkinto.
• Opillisia korostuksia:
- seurakuntakäsityksessä korostaa kirkon ja valtion eroa
- historiallisilta juuriltaan hyvin luterilaistyyppinen kirkkokunta (jopa alussa lapsikastekäytäntö), vaikka saanutkin tämän vuosisadan loppupuoliskolla vaikutteita helluntailaisuudesta

- SUOMEN VAPAAKIRKON TUNNUSTUS:
1. Me olemme kristittyjä, jotka Raamatun perustuksella yhtäpitävästi apostolisen tunnustuksen kanssa tahdomme elää ja toimia kristillisen uskonelämän herättämiseksi ja säilyttämiseksi.
2. Raamattu, s.o. Vanhan ja Uuden testamentin pyhät kirjat, jotka me uskomme olevan Pyhän Hengen johtamien ihmisten kirjoittamat, määrää yksin meidän uskomme ohjeen, jonka mukaan kaikki oppi ja elämä seurakunnassa on hyväksyttävä tai hyljättävä.
3. Toteuttaaksemme sitä kristillisen yhteyden aatetta, jota Uusi testamentti esittää, emme seurakuntayhteyden määrääjäksi pane muuta kuin sydämen uskon Jeesukseen Kristukseen Jumalan Poikaan ja tämän uskon tunnustamiseen ihmisten edessä.
4. Tähän yhtyen olemme liittyneet seurakunnaksi toteuttaaksemme raamatullista seurakuntaelämää ja toimiaksemme kristillisen vakaumuksen mukaisesti ja sen puolesta.

- korostaa henkilökohtaista uskoa ja pyhityselämää
- "Vapaakirkollisuutta voidaan luonnehtia omakohtaisen uskonratkaisun tärkeyttä korostavaksi herätysliikkeeksi" (Matkalla - Vapaakirkko tänään, s.67)
- yksittäisissä seurakunnissa korostetaan helluntailaisuuden vaikutuksesta myös ns. henkikastetta, Pyhällä Hengellä täyttymistä kielilläpuhumisineen
- opinkorostuksissa tietyn julistajan, saarnaajan tai paimenen omat näkemykset ovat melko erilaisia (yhteinen linja kuitenkin olemassa: perusopit ks. Matkalla - Vapaakirkko tänään, Päivä 1996 s.49-62).
- nykyisin uskovien upotuskaste
- alkuaikoina hyväksyi myös lapsikasteen, mutta syntyi kiistoja ja seurauksena päätettiin pitäytyä vain uskovien kasteeseen.
- virallinen opinmuutos tehtiin 1974, jolloin kirkon kastepykälä muutettiin seuraavaan muotoon: "Kristillinen kaste toimitetaan uskoville upottamalla Kristuksen Jeesuksen asetuksen mukaisesti, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen."
- seurakunta on uskovien yhteisö
- vanhimmistojohtoisuus

• Evankelioimis-, lähetys- ja kirjallisuustyötä
- luterilaista rippikoulua vastaa ns. seurakuntakoulu, joka käydään yleensä 15 vuoden iässä.
- nuorisotoimintaa työstää ns. Suomen Vapaakirkon Nuoret ry. (SVN)
- ekumeeninen toiminta: Suomen Vapaiden Kristittyjen Neuvoston jäsen, Suomen Ekumeenisen Neuvoston tarkkailijajäsen

• Julkaisu: Suomen Viikkolehti
- vuodesta 1888, nykyisin sanomalehtityyppinen viikottain ilmestyvä julkaisu